Öljyä rattaisiin
”Muutimme lähialueelle vuonna 2015 ja siitä saakka olemme olleet Seppälän Prisman asiakkaana. Kun vaimoni menee kauppaan asioimaan, minä jään useasti autoon lukemaan sanomalehteä joksikin aikaa. Hän tutkii tarkkaan ostamiansa tuotteita ja siinä ostoksia tehdessä menee useita tunteja. Kerran olimme jälleen pysäköineet automme pysäköintihallin nosto-oven lähelle ja selailin aamunlehteä autossa, samalla seuraten, kun autoja virtasi jatkuvasti halliin sisään. Korvani erottivat kuitenkin jotain outoa nosto-oven käytöksestä. Se vingahti äänekkäästi yläosaan pysähtyessään, niinpä otin autoni takakontista CRC-suihkepullon ja kävin oven luona suihkauttamassa rattaaseen pienen suihkeen öljyä, ja ovi kulki jälleen lähes äänettömästi. Lukasin lehteni loppuun ja menin ostoksille vaimoni seuraksi.”

Hyppykeppimies ja vesipaplarit
”Olin 1974 myyjänä Seppälän Prisman kioskissa, jossa rahastettiin myös bensan myynti. Se oli ensimmäinen työpaikkani ja siitä on hienot muistot. Prisman 1-vuotissyntymäpäivillä oli esiintyjinä Jukka Kuoppamäki ja hänen veljensä hyppykeppimies Mikko Kuoppamäki. Kaikilla myyjillä oli essut, joissa komeili painatus 1-vuotias. Tuote-esittelyjä oli paljon, oli myös vesipaplareiden esittely, joilla sai kiharat muutamassa minuutissa. Olin siinä mallina ja ostin itsellenikin sellaiset. Olen käyttänyt niitä vieläkin, vaikka jäljellä on enää neljä kymmenestä, mutta ei ole enää paljoa tukkaakaan. Hienot muistot hienosta työpaikasta ja -yhteisöstä.”

Viimeinen kauppareissu
”Isäni oli Prisman vakioasiakas ja kun hän tiesi siirtyvänsä ajasta ikuisuuteen, niin hän pyysi, että käyttäisin hänet vielä Prismassa. Isäni kiitti useita myyjiä ja sanoi muutaman sanan. Myyjät olivat vähän hämmentyneitä, koska eivät tietenkään ymmärtäneet miksi isäni näin teki, eivätkä tienneet sen olevan hänen viimeinen kaupassakäyntinsä. Itse kuljin kyyneleet silmissä, koska tiesin isäni tilanteen. Muistan alueen pikkutytöstä saakka. Joskus vuosina 1963–1965 siinä oli ainoa tie, josta kulkea Laukaantielle ja silloisen Seppälänkankaan hautausmaalle. Vielä siihen aikaan matkalla oli muun muassa navetta ja asema. Silloin kuljettiin jalkaisin ja se oli alle kouluikäiselle pitkä matka kulkea.”

Epäilyksen siemen
”Muistan hyvin, kun olimme jo edesmenneen appiukkoni kanssa Prisman avajaisissa. Keräsimme ostoksia kärryihin ja se oli meistä hienoa hommaa. Kassalta ostettiin tulipunainen muovikassi, joka oli sekin hieno harvinaisuus. Muistan vielä, kuinka ihmiset kävivät keskustelua siitä, että mitä järkeä on avata noin iso liike kauaksi keskustasta keskelle peltoa, ja että varmaan ei pysy kauan pystyssä ja tulee isot tappiot osuuskaupalle. Tässä taas kerran nähtiin, kuinka oikeaan osunut päätös oli rakentaa kauppa juuri tälle paikalle.”

Se toinen Seppälä
”Muutin maaseudulta Jyväskylän yliopistoon opiskelemaan 1980-luvun alussa, olin tottunut käymään keskustan kaupoissa ja putiikeissa. Asuin Tourujoen varressa ja tein ostokseni aina kotimatkalla. Myöhemmin kuulin, että jossakin Seppälässä on iso tavaratalo, josta saa ostaa kaikenlaista tarpeellista ja tarpeetontakin. Minä polkaisin Seppälään ja etsin tätä ihmettä sieltä, mutta en löytänyt. Kysyin myyjältä missä se Prisma oikein on? Hän katsoi minua hetken hölmistyneenä ja alkoi sitten nauramaan. Ihmettelin, että mikä häntä naurattaa ja hän selitti, että Seppälä on kaupunginosa, jossa sijaitsee Keskimaan Prisma. Se ei siis sijainnutkaan hänen työpaikallaan. Kyseessä oli nimittäin siihen aikaan melko suosittu Seppälän vaatekauppaketju! Nykyisin kun olen muuttanut pysyvästi Jyväskylään, on Seppälän Prisma meidän lähikauppamme.”

Kenen äiti?
”Äitini tuli Seppälän Prismaan töihin vuonna 1973. Kemikaliotuotteet, kukat, makeiset, tupakat ja lehdet myytiin siinä ns. kioskityyppisessä pisteessä. Kioskissa oli töissä monta naista. Koulun jälkeen soitin äidille töihin ja puhelut yhdistettiin keskuksen kautta eri osastoille. Kun kysyin, että saanko äitiä puhelimeen, oli vastaus: ketähän äitiä haluat puhelimeen? No, kyllä se jäi mieleen, että nimellä pitää ainakin kysyä. Kiva pikku muisto.”

Uunolta paloi mankka
”Prisma oli vaimoni työpaikan vieressä, ostosten teko oli siitä vaivatonta. Iso oli kauppa ja edulliset hinnat. Muistan erilaisia lauluesityksiä suosituilta esiintyjiltä, mieleeni on jäänyt yksi hauska tapahtuma, kun pieni poika toivoi Katri Helenalta laulua ”Uunolta paloi mankka*”, meinasi laulajalta mennä kyseinen laulu nauruksi.”
*Una Paloma Blanca.