12.3.2025
Jyväskylän Amarillon tarina päättyi 2024 maaliskuun lopussa, ja Paviljonki Ravintoloiden toiminta loppui kesällä 2022. Kaikille lopetettujen ravintoloiden työntekijöille tarjottiin muutosneuvottelun yhteydessä töitä Keskimaan muista toimipaikoista, ja varsin monet tarjoukseen myös tarttuivat. Kysyimme muutamilta, mitä heille kuuluu nyt.
Teksti ja kuvat: Kristiina Tammitie ja Jessika Kohvakka
Vilma Riihinen ja Ella Hakkarainen
Ella Hakkarainen
”Olen ollut Amarillon lopettamisen jälkeen töissä hotelli Alexandran katon alla Frans&Sandrassa, ja olen tykännyt. Alkuun oli tietysti opettelemista itselle uudessa konseptissa ja työympäristössä, mutta nopeasti sopeutuminen tapahtui. Kesän aikana tein enemmän töitä, mutta syksyn tultua tunteja on vähennetty omasta toiveestani. Halusin vähemmän töitä, koska minulla on nyt kandivuosi menossa musiikinopettajan opinnoissani. Olen hankkimassa myös luokanopettajan pätevyyttä, joten kalenterini on aika täynnä koulutunteja. Mikäli ennätän, poimin Frans&Sandrasta lisätunteja, kun niitä on tarjolla.
Amarillon lopettaminen tuntui vähän kurjalta, erityisesti siksi, että työporukka hajosi kuka minnekin. Se oli toisaalta hienoa, että jokainen sai kertoa omat toiveensa paikoista, joissa töitä mieluiten jatkaisi Keskimaalla. Itse halusin pysyä ravintolapuolella, vaikka tulevaisuuden ammattini ei tällä alalla olekaan. Uskon, että Keskimaalta saamastani työkokemuksesta niin asiakaspalvelusta kuin työyhteisössä toimimisesta on jatkossa paljon hyötyä opettajana.”
Vilma Riihinen
”Uutinen Amarillon lopettamisesta oli shokki, josta tuli vähäksi aikaa aika tyhjä ja epätodellinen olo. En kuitenkaan ollut halukas lähtemään pois Keskimaasta, joten päätin katsoa avoimin mielin eteenpäin ja selvittää, mitä minulle olisi tarjolla.
Meksiko-henkinen ravintola vaihtui ranskalaistyyliseksi bistroksi, kun aloitin työt Frans&Sandrassa huhtikuun alussa. Konseptit ja yleensäkin talon tavat ovat erilaisia, mutta olen viihtynyt Frans&Sandrassa mainiosti. Muutos kannatti ehdottomasti, jo pelkästään työkokemuksen kartuttamisen kannalta. Olen oppinut paljon uutta, sillä hotellin yhteydessä toimiminen tuo ravintolaan ihan omanlaistaan näkökulmaa. Hotelli työympäristönä on ollut minulle aivan uusi, ja todella mieluisa kokemus. Me Frans&Sandran tiimiläiset olemme osa suurempaa hotellin porukkaa, ja kaikilla on yhteisenä tehtävänä huolehtia jokaisesta asiakkaastamme mahdollisimman hyvin. Jos nyt peruutettaisiin reilut puoli vuotta taaksepäin, tekisin työpaikkani osalta saman ratkaisun uudelleen.”
Jessika Kohvakka
”Ehdin olla Amarillossa töissä vain vuoden ennen sen lopettamista. Olin aiemmin työskennellyt Osuuskauppa Suur-Savossa Pieksämäellä Ukko Bistro&Delissä, josta pääsin siirtymään Keskimaahan ja Amarilloon, kun muutimme Jyväskylään.
Amarillon sulkeminen osui hyvään saumaan. Olin pallotellut jo jonkin aikaa ajatusta siitä, että voisin tehdä muutakin kuin ravintolatyötä. Tykkään siitä kyllä, mutta silti kaupan puoli houkutti. Kun Amarillo laitettiin kiinni, tajusin, että nyt on se hetki.
Pääsin siirtymään Keljon Prisman päivittäistavaraosastolle. Oli aika iso asia vaihtaa iltapainotteinen työ aamuviideltä alkaviin työvuoroihin. Rytmi kääntyi kuitenkin yllättävän kivuttomasti ja nopeasti. Työ on mielenkiintoista ja tiimissä hyvä henki. Joka päivä eteen tulee uusia asioita tämän ison palapelin rakentamisesta. Asiakaspalvelu on ravintolaan verrattuna hyvin erilaista, koska kaupassa palvelutilanteet ovat nopeita kohtaamisia.
En tiedä, olisinko tehnyt tätä muutosta, jos Amarilloa ei olisi laitettu kiinni. Se on ollut kuitenkin hyvin virkistävä ja minulle ehdottomasti hyvä ratkaisu.”
Angel Olano
”Olen ollut Keskimaassa töissä 25 vuotta, ensin Rossossa ja sitten 18 vuotta Amarillossa. Minulle oli aivan selvää että keskimaalaisena pysyn Amarillon lopettamisen jälkeenkin, en hetkeäkään muuta ajatellut.
Jouduin kuitenkin pohtimaan mitä haluan ja minkälaiseen ravintolaan kuulun. Joku ehdotti Viilua, mutta sitä en voinut ajatella, koska poikani on siellä töissä. Revolutionkaan ei tuntunut ihan omalta, ei myöskään paluu Rossoon.
Buffaan sitten tartuin. Minulle nopean syömisen ravintola on täysin uutta: asiakas tulee, maksaa, pyytää leiman lounaskorttiinsa, ottaa ruoan itse, syö ja lähtee. Kohtaaminen asiakkaan kanssa on lyhyt, ei paljon jutella, lause tai kaksi ja sitten uusi asiakas.
Olen itsekin yllättänyt siitä, että tykkään tästä tosi paljon, etenkin mahtavasta työporukasta. Asiakaspalvelua rakastava pikkukaveri rinnassani haluaisi silti välillä mennä viemään pöytiin punaviiniä ja pippuripihviä. Ehkäpä hänenkin aikansa taas tulee. Nyt mennään kuitenkin iloisesti eteenpäin nopean syömisen merkeissä.”
Sari Nyyssönen
”Minulla on pitkä työhistoria Keskimaan matkailu- ja ravitsemiskaupassa. Aloitin vuonna 1998 Jyväshovissa kokkina. Pari vuotta myöhemmin siirryin Paviljonki Ravintoloihin, jossa toimin kokkina, keittiön vuoropäällikkönä, ravintolan myyntipalvelun vetäjänä ja viimeisinä vuosina – työn ohessa opiskelun ja ammattitaidon laajentumisen myötä – tuotteistuksen, myynnin ja markkinoinnin asiantuntijana. Ajoittain messu- ja kongressiyhtiöt ostivat työaikaani Keskimaalta.
Paviljonki Ravintoloiden toiminnan loppuessa siirryin Sataman Viilun palvelupäälliköksi. Väkeä tuli ovista ja ikkunoista, ja tykkäsin kovasti Viilussa työskentelystä. Viime elokuussa aloitin jälleen uudella tontilla, edelleen palvelupäällikkönä, mutta siirryin Viilusta myyntipalveluumme. Myyn Viilun lisäksi hotellejamme ja muita ravintoloitamme yrityksille isojen henkilömäärien tapahtumiin ja isompiin kokonaisuuksiin, sekä keskityn BtoB-kauppaan. Lisäksi hoidan edelleen Viilun hääasiakkuudet, koska minulla on niistä paljon kokemusta.
Voin sanoa, että ”pakon sanelema” muutos oli ihan mahtava. Olen saanut mielenkiintoisia, itseäni kehittäviä ja sopivasti haastavia tehtäviä, oppinut valtavan paljon uutta ja tutustunut entistä laajemmin huippuosaaviin keskimaalaisiin eri yksiköissämme. Nautin työstäni todella paljon.”
