Kuva: Soila Homanen

Prisma Seppälässä yhteisöllisyys oli ihanaa! Olen aina kokenut vähän ulkopuolisuutta, mutta Prismassa minut otettiin heti osaksi yhteisöä. Työskentelin kassaosastolla ja pidin erityisesti aamuvuoroista. Vanhuksien kanssa oli ihana jutella, heillä oli aikaa ja kuulin paljon mieleenpainuvia tarinoita. Vuosien varrella opin asiakkailta ja työyhteisöltä paljon ihmisistä sekä ihmisyydestä.

Uskon, että se miten asiakkaat pienessä hetkessä kohdataan ja otetaan vastaan, voi pelastaa monen päivän. Joillekin vanhuksille aamun kassavuorolaisen kohtaaminen saattoi olla ainut jutteluhetki koko päivän aikana. Kaupassa työskentely on arvokasta työtä, jota pitäisi mielestäni arvostaa enemmän.

Kassalla työskennellessäni pääsin kohtaamaan ihmisyyden kaikki puolet. Koskaan ei voi tietää mitä toisella on meneillään, joten avointa mieltä ja ymmärrystä tarvittiin. Näitä oppeja kannan mukanani edelleen.

Raskaana ollessani käytin töissä farkkuhaalaria. Kerran huomasin tauolle mennessäni, että haalarini oli ratkennut takapuolesta. Kukaan ei silti pilkannut. Hauskojen ja lämpimien muistojen lisäksi Prisma Seppälästä matkaani jäi ystäviä niin asiakkaista, kuin työkavereista.