Prismamme täyttää tänä vuonna 50 vuotta! Juhlavuoden kunniaksi olemme keränneet asiakkaidemme Prismaan liittyviä muistoja. Alla muun muassa asiakkaamme muisto vuodelta 1982, kun hän haki ralliautolla Prisman limppua Ruotsin kuninkaalle. Liittyypä moneen muistoon muutenkin autot ja autoilu vahvasti.

”Jyväskylän Suurajot järjestettiin 32:n kerran vuonna 1982. Tuolloin rallin kunniavieraana oli Ruotsin kuningas Kaarle XVI Kustaa. Olin tuolloin 20-vuotiaana vapaaehtoisena ”yleismiehenä” rallin kilpailukeskuksessa Laajavuoressa. Kilpailun johtajana toiminut Veikko Partanen sanoi minulle, että käy hakemassa kuninkaalle ”Prisma limppu”, joka oli siihen aikaan nimestään tunnettu isohko ruislimppu. No minähän ajoin rallin huoltoautolla hirveässä ralliruuhkassa Laajavuoresta Seppälän Prismaan ja takaisin.  Itse en limppua päässyt ojentamaan, mutta mieleeni tapaus jäi ikuisesti…tai ainakin vielä näin kuusikymppisenä sen muistan hyvin.”

”Olin muuttanut Tampereelta Jyväskylään 1973. Jyväskylässä kohuttiin ja oltiin innokkaita Suomen ensimmäisestä amerikkalaistyylisestä automarketista nimeltään Prisma.  Siskoni ja hänen miehensä olivat innokkaita ja ylpeitä kaupungin uudesta nykyaikaisesta automarketista. No ei aikaakaan, kun sain kutsun tulla mukaan tutustumaan ja ostoksille Seppälän Prismaan. Matkaan lähdettiin tietysti autolla. Mini Cooper eli tuttavallisesti koirankoppi oli lastattu viidellä ostosmatkailijalla. Ahdasta oli mutta matka ja päämäärä olivat lieventämässä auton ahtautta. Minulle jäi ostoksista mieleen kahvipaketit ja appelsiinimehut. Nämä samat perusostokset olivat kaikilla pakattuina muovikasseihin. Rahaa oli niukasti käytössä, joten heräteostoksia ei siihen aikaan tehty tai suosittu. Matka Mini Cooperilla taittui iloisissa merkeissä mennen ja tullen, olihan alla voittoisa ralliauto – Timo Mäkisen tunnettu koirankoppi.”

”Oli vuosi 1979. Olin kahdeksanvuotias poika Harjun kupeesta. Olin juuri saanut hyvästä todistuksesta pienelle pojalle ison summan rahaa. Rahat halusin sijoittaa Minigolf-peliin, jota ei saanut Sokokselta. Sokokselta kuitenkin osattiin neuvoa, että Seppälän Prismassa sellainen peli olisi. Siispä sinne sitten. En ollut aiemmin kulkenut yksin linja-autolla, joten kokemus oli aivan uusi. Kauppakadun pysäkiltä linja-autoon numero yhdeksän ja kohti Seppälää. Pääsin onnellisesti perille ja sain himoitun peli. Peli oli melko suurikokoinen pituudeltaan ja leveydeltään paketti oli lähes itseni kokoinen. Tämän paketin kanssa suuntasin kohti bussipysäkkiä. Rahaa ei vaan ollut jäänyt niin paljoa, että olisin saanut maksettua matkan, joten bussikuski päästi minut ilmaiseksi kyytiin. Sääli kai pientä poikaa isoine kantamuksineen. Pääsin onnellisesti takaisin kaupunkiin ja sain pelin kotiin. Peli oli minulla tallella vielä, kun muutin ensimmäiseen omaan asuntoon. Muistan vieläkin sen matkan, kuin eilisen päivän.”

”Vuonna 1975 käytiin Prismassa äidin kanssa ostamassa minulle uusi leikkiauto, olin tuolloin viisivuotias. Rakensin autosta neppiauton, se oli hyvä auto ja sillä tuli voitettua monta kilpailua kotitalon hiekkalaatikolla.”

”Muutimme lähialueelle vuonna 2015 ja siitä saakka olemme olleet Seppälän Prisman asiakkaana. Kun vaimoni menee kauppaan asioimaan, minä jään useasti autoon lukemaan sanomalehteä joksikin aikaa. Hän tutkii tarkkaan ostamiansa tuotteita ja siinä ostoksia tehdessä menee useita tunteja. Kerran olimme jälleen pysäköineet automme pysäköintihallin nosto-oven lähelle ja selailin aamunlehteä autossa, samalla seuraten, kun autoja virtasi jatkuvasti halliin sisään. Korvani erottivat kuitenkin jotain nosto-oven käytöksestä. Se vingahti äänekkäästi yläosaan pysähtyessään, niinpä otin autoni takakontista CRC-suihkepullon ja kävin oven luona suihkauttamassa rattaaseen pienen suihkeen, joka oli voitelun tarpeessa ja ovi kulki jälleen lähes äänettömästi. Lukasin lehteni loppuun ja menin ostoksille vaimoni seuraksi.”

”Oma muistoni menee 90-luvulle, tarkkaa vuotta en muista.  Tulin käymään kaupassa ja ajoin autoni ruutuun. Yhtäkkiä kuskin ikkunaan koputettiin ja ihmettelin että mikäs ukko tämä on?  Hän esitti kysymyksen ”Myytkö autosi?”  Hetken aikaa olin ihmeissäni ja saatuani häneltä sellaisen lapun tajusin, että hän olisi halunnut ostaa Ladani minulta samoin tein. Valitettavasti kauppaa ei tullut ja ajelin itse autolla vielä pitkän tovin.”