Asiakkaidemme muistojen avulla olemme päässeet kurkistamaan Prismamme menneisiin vuosiin ihan uudelta kulmalta. Monenlaista on sattunut ja tapahtunut. Näitä tarinoita on ilo jakaa. Myös työntekijämme ovat päässeet moniin muistoihin mukaan. 

Vanhentunut rikos
”Elettiin vuotta 1972 lokakuuta. Asuimme Tuohimutkassa ja tiedossa oli, että lähelle kotiamme avataan Prisma. Mutta eipä niihin avajaisiin päästy, koska esikoisemme syntyi silloin lokakuussa, eikä niin pienen lapsen kanssa päässyt tulemaan paikalle. Harmitti ihan kamalasti, mutta yksivuotisjuhliin sitten pääsimme vuoden ikäisen lapsemme kanssa. Voi sitä pienen tytön ihmetystä niistä kaikista valoista, joita ympärillä oli. Niinpä sitten kävimme niitä ihmetyksiä näyttämässä hänelle vuodesta toiseen ja samalla hän näki miten Prismassa tehtiin töitä. Ja niin vaan kävi, että ei ne käynnit turhia olleet, kun hän täytti 20 vuotta ja opiskelut oli saatu loppuun, hän kävi kysymässä Prismaan töihin ja sillä tiellä hän on edelleenkin. Saman verran täyttää, kuin Prismakin. Tästä ajasta on työskennellyt 30 vuotta samalla työnantajalla, tosin nykyään Keljossa. Pienen tytön haaveet kaupan tädistä toteutuivat. Toinen muisto, joka liittyy bonuksiin on, kun silloin säästettiin ostoskuitit, jotka sitten vietiin Sokoksen konttoriin. Niitä kuitteja etsittiin pää kenossa pitkin Prisman käytäviä, joskus sattui joku löytymään, mutta ei niillä suurempaa tiliä tehty. Toivottavasti tästä ei enää näin 50 vuoden päästä mitään sanktioita tule, vanhentunut rikos ja enhän minä, mutta ne muut. Näillä muistoilla edelleenkin Keskimaan jäseniä.”

Turvapaikka
”Olen viimein vuosien jälkeen päässyt muuttamaan Jyväskylään Helsingistä. Se hetki, kun minusta tuli Keskimaan asiakasomistaja oli ikimuistoinen. Innolleni naurettiin hyväntahtoisesti, mutta minulle se merkitsi uuden elämänvaiheen alkua. Seppälän Prismasta tuli pandemian aikana turvapaikka, jossa näki muita ihmisiä. Kiitos ihanille henkilökunnan jäsenille!”

Meidän kauppa
”Olen nyt 37-vuotias nainen Jyväskylästä. Prisma on ollut aina ns. meidän kauppa. Muistan vanhan Seppälän Prisman erittäin hyvin ja sen kuinka uusi hieno Prisma avattiin sen tilalle. Mitään erityistä isoa muistoa ei tule mieleen, mutta monta pientä kyllä. Lämmöllä ajattelen esimerkiksi sitä kolmea viikkoa, jonka olin harjoittelussa Prismassa joulun aikaan leluosastolla vuosia sitten. Vieläkin moikataan näiden vanhojen työntekijöiden kanssa, jotka silloin olivat siellä töissä.”

Mummon kanssa Prismaan
”Kun tulin pikkutyttönä maalta mummon luokse Kangaslammelle kaupunkiin, oli kauppareissu yksi odotetuimmista hetkistä. Kotona kävimme kyläkaupassa ja mummon luona Prismassa. Se oli kuin joulu olisi ollut, mummo kun tahtoi helliä lapsenlasta ja osti milloin kiiltokuvia, milloin tarroja yms. Nykyisin olen itse töissä samaisessa kaupassa.”

Vihdoin keskimaalainen
”Asuin lähellä Seppälän Prismaa, eli se oli meidän lähikauppamme. Olin 3-vuotias, kun Prisma avattiin ja oltiinhan sitä tietenkin avajaisissa ihmettelemässä valtavaa kauppaa. Minulle ostettiin siltä reissulta pieni pehmokoira ja se on edelleen minulla. Pienenä ajattelin, että olisipa kiva olla joskus Prismassa töissä. Vuosia kului toisenlaisessa kaupassa, mutta ajatus oli aina välillä, että keskimaalainen voisin vielä joskus olla. Sitten tuli korona ja minusta tuli 49 vuoden jälkeen avajaisista keskimaalainen, ei Prismaan vaan Vaajalaan, josta oli vuosien saatossa tullut lähikauppani.”

Kuuluisa limppu
”Prisman avajaispäivää en unohda koskaan, koska kyseisenä päivänä isosiskoni täytti 17-vuotta. Seuraavana vuonna olinkin jo itse Prismassa töissä. Opiskellessani tein kesät ja viikonloput töitä Prismassa. Mukavin mieleen jäänyt muisto on, kun minut ujo tyttönen houkuteltiin leipätiskille. Siellä sitten meni muutama päivä, että opin käärimään suuren menestyksen saaneen Prisman limpun paperiin ja kirjaamaan päälle käsin leivän hinnan, mikä oli 3 markkaa ja 43 penniä. Kun leipä saapui kauppaan, samalla tontilta olevasta leipomosta, alkoi jonoa muodostumaan heti leipätiskille. Onnea 50-vuotiaalle Prismalle, oli tärkeää saada omaa rahaa silloin nuorena ja oppia työelämän käytänteitä.”

Vierailujen kohokohta
”45 vuotta sitten asuin Hämeessä pienellä paikkakunnalla. Aika-ajoin vierailimme Jyväskylässä kummisetäni luona, ja aina näiden vierailuiden kohokohta oli käynti Prismassa. Prisman kyltti näkyi jo kaukaa ja lähestyttäessä tunne oli jännittynyt, kuin olisi ollut saapumassa kaukaiseen eksoottiseen kohteeseen. Kotipuoleen saavuttua tästä erikoisesta käynnistä riitti kerrottavaa ja ihmeteltävää pitkäksi aikaa. En olisi koskaan voinut uskoa, että vielä jonain päivä kuulun Keskimaan edustajistoon.”

Rakentamassa ensimmäistä Prismaa
”Nuorena koulupoikana olin rakentamassa suomen ensimmäistä Prismaa. Rakennuksen urakoi veljekset Tynkkynen Oy ja vastaavana mestarina työmaalla oli Alpo Tuunanen, joka palkkasi minut apumieheksi. Olihan se nuorelle miehelle mukava pesti saada kokea ison työmaan ”henki ja meininki ”. Myöhemmin vaikutin Keskimaan edustajiston jäsenenä 16 vuotta.”

Kipinä hektiseen työhön
”Työskentelin Seppälän Prismassa vuosina 2003–2006 kassaosastolla, neuvonnassa, kesäpihalla ja sesonkikukissa. Hakeuduin töihin Seppälän Prismaan sen ollessa tutuin Prisma lapsuuden ajoilta. Tein töitä opintojen ohella, ja työ sopi hyvin aikataulullisesti opintojeni oheen. Keskimaa oli hyvä työantaja ja työyhteisöstä on jäänyt hyviä muistoja. Parhaiten mieleen jäivät kesäpihan aurinkoiset kesäaamut, jouluaaton viimehetken ostoshetket ja kiireiset lauantaipäivät, kaupan ollessa tuohon aikaan vielä sunnuntaisin suljettuna. Parasta työssä oli varmastikin asiakkaat: kassallani vieraili tutut perheet aina samaan aikaan viikosta, ja kuulumisten lyhyt vaihto oli osa kassatyöntekijän arkea. Sain Seppälän vuosista paljon eväitä tulevalle työuralleni. Jatkoin uraani kaupan alalla henkilöstön-, myynnin johtamisen – ja asiakaskokemuksen kehittämistehtävissä. Nykyään vedän asiakaspalvelutoimintoja Helsinki-Vantaan lentoasemalla, kipinä hektiseen työympäristöön jäi jo noista Seppälän vuosista. Kiitos kaikille tuolloin mukana olleille ja paljon onnea Seppälän Prismalle!”