Jännitystä, lenkkeilyä ja omituisia lettuja


18.10.2022

Enää ei jännitä
Muistan ikuisesti, kun lähdin kotikadultani kävellen uuteen isoon Prismaan. Jännitti kovasti, olin parikymppinen silloin. Kaupassa käynnistä en muista mitään, mutta kassalta muistan tunteen, kun odotin tavaroita hihnalta ja lähes paniikissa laitoin niitä kassiin. Päällimmäinen ajatus oli, että pitää olla nopea ja jännitin, että meneekö kaikki hyvin. Kaikki meni hyvin. Enää ei niin kovasti jännitä.

 

Ihmemaa
Seppälän Prisma on ollut mukana kaikissa elämänvaiheissani, 8-vuotiaasta tähän päivään, 26 vuotta myöhemmin. Ensin se oli maaginen supermarketti, ihmemaa maaseudulla kasvaneelle pikkutytölle. Nuorena aikuisena siitä tuli minulle isompien ostosten tekopaikan lisäksi paikka, jonne meneminen ystävien tai äidin kanssa oli loistava tekosyy viettää aikaa yhdessä, kun muuten sitä yhdessäoloaikaa tuntuu olevan aina liian vähän. Tehdään löytöjä, joista saa aina hyvän fiiliksen, ja käydään kahvilla. Fiilistellään Prismaa – tämä on saanut oikeasti vähän koomisetkin mittasuhteet. Tällä hetkellä vietän paljon aikaa työni puolesta ulkomailla ja ensimmäinen asia, jonka teen kotiin palatessani, heti yhden kotona nukutun yön jälkeen on se, että lähden Seppään ja ennen kaikkea ostoksille Prismaan. Ei tätä ihan vakavalla naamalla voi kertoa… mutta niin se on. Prisma edustaa kotia ja tuttuja asioita ja jotain pientä ylimääräistä kivaa, jota sieltä aina löytyy.

 

Sähke työkaverille
Aikoinaan oli sanomalehdessä usein Prisman tarjouksia, taisi olla myös leikattavia tarjouskuponkeja. Kerran Kankaan paperitehtaan työntekijät lähettivät tarjoushaukkana tunnetulle työkaverilleen pikasähkeen Mallorcalle. Hän oli siellä lomamatkalla. Kun hän nouti viestin paikalliselta lennätinasemalta siinä luki: Prismassa on voi tarjouksessa!

 

Omituinen lettu
Prismassa oli kahvila, jossa tarjottiin ensimmäisen kerran pitsaa. Pitihän meidänkin mennä äitini kanssa maistamaan sitä ihmettä. Tilasimme pitsan ja saimme sen pöytään. Eteemme tuli ohut ”iso lettu”, jonka päällä oli hörsykkeitä. Ihmetellen kävimme ruoan kimppuun… Pettymys oli suuri, kun pohja olikin kuivakka ja sen alle oli jäänyt jauhoja! Päätimme silloin, että toiste emme pitsaa syö, vaikka saisimme ilmaiseksi. Jälkeen päin olemme nauraneet jutulle makeasti ja pitsakin on hyvin kelvannut!

 

Lenkillä
Raskaana ollessani en jaksanut käydä lenkeillä tai harrastaa muutenkaan liikuntaa. Otinpa sitten kauppareissuista aina kaiken irti ja lähdin aina ”lenkkeilemään” Prismaan, eli hyvällä sykkeellä työntelin kärryjä ympäri kauppaa ja samalla sain hyvin päivän liikunnat, Seppälän Prisma kun on niin iso.

 

Uusi kuntoilumuoto
Kävimme Prismassa lapsesta asti heti kun se avattiin Seppälään. En silloin ymmärtänyt sitä, minkä nyt tiedän, että se oli Suomen ensimmäinen Prisma. Vanhempani ovat yli 80-vuotiaita. He käyvät edelleen säännöllisesti Seppälän Prismassa. Olivat kovin tyytyväisiä remonttiin ja siihen kuinka pääsevät nyt katetulle inva-paikalle ajamaan sujuvasti ja siitä hissillä ylös. Äitini oli kovin tyytyväinen, kun kysyttiin hänenkin mielipidettä uudistuksia mietittäessä. Kehui mm. kuinka nyt on keskellä myymälää WC. Kerran Kokkolassa ollessaan hän oikein hauskasti vertaili, että tämä teidän Prisma on vähän enemmän pitkulainen ja meidän Prisma on enemmän neliön muotoinen. (Tai saattoi olla toisin päin.) Ja sitten kertoi, kuinka on lanseerattu uusi kuntoilumuoto, kauppakeskuskävely. On tasaista, ei ole liukasta ja on välillä penkkejä, joille voi käydä istumaan. Äitini ei paljon muutoin kävelyllä käy, mutta Seppälän Prismassa hän jaksaa näppäillä rollaattorin kanssa pitkän aikaa ympäri ämpäri. Ja sitten käyvät Buffassa syömässä.