Olemme keränneet asiakkaidemme muistoja Seppälän Prismasta, ne ovat naurattaneet, ilahduttaneet ja hämmästyttäneet – monenlaista mahtuu 50-vuotiaan kaupan ja sen asiakkaiden arkeen. Yksi näistä mielenkiintoisista tarinoista alla. 

”Ensimmäinen muistoni Seppälän Prismaan liittyy jo ennen sen avajaisia, äitini oli nimittäin saanut töitä uuden Prisman jalkineosaston hoitajana. Kerran kun olimme häntä hakemassa töistä, pääsimme Prismaan sisälle. Huomasin, että Prisman ulkopuolella oli lähialueen asukkaita mukaan lukien joitakin koulukavereitanikin katsomassa ikkunoista sisälle ja ihmettelemästä uutta markettia. Minun oli tietysti polleaa kävellä siellä sisällä silloin.

Myöhemmin sitten 1970-luvulla olin 14–18 -vuotiaana kesäisin ja talviviikonloppuinakin keräämässä kärryjä ja ottamassa vastaan tyhjiä pulloja – ”ammattikunta”, jota ei ole enää olemassa. Pullopalautuksessa asiakkaat laittoivat pullot koreihin ja ilmoittivat meillä määrät, jonka jälkeen annoimme heille vastavan määrän Prisman seteleitä, kolikot olivat oikeita. Järjestely oli selvästi nopeampi, kuin nykyiset automaatit: ensinnäkin useampi ihminen pystyi latomaan pulloja samaan aikaan ja koreihin latominen oli nopeampaa kuin pulloautomaattiin. Meillä oli käytössä sellainen kassakone, johon lyötiin vain lopullinen annettava rahamäärä. Laskemista varten meillä oli yksi A4-kokonen käsin kirjoitettu pahvilappu, josta näki summat isoista ja pienistä pulloista sekä koreista pulloineen. Yhteen laskemista varten oli käytössä taskulaskin.

Muista kollegoista en ole varma, mutta ainakin minä ja veljeni opittiin laskemaan hinnat päässä samalla, kun asiakas luetteli määrät ja löimme suoraan oikean summan koneeseen. Joskus joku asiakas halusi tarkistaa yhteenlaskun ja pyysi hinnat eriteltyinä, mutta aina ne summat olivat oikein.

Työnkuvaan kuului myös kaikki erikseen annettavat tehtävät. Silloin ostokset maksettiin luonnollisesti käteisenä ja kassojen takana oli koppi, johon kassatoimihenkilöt siirsivät rahat työvuoron jälkeen. Siitä ne sitten vietiin lippaissa vieressä olevaan pankin tallelokeroon. Meistä aina yksi 15-vuotias lähti naispuolisen henkilön turvamieheksi, jottei hänen tarvinnut viedä lippaita yksin – se riitti turvajärjestelyksi siihen aikaan.

Tuolloin Prisma meni lauantaisin klo 13 kiinni. Vaikka ovien sulkeminen ei ollut meidän vastuullamme, välillä me 15-vuotiaat saimme olla estämässä, usein miten nuoria miesasiakkaita, jotka pyrkivät joskus puoliväkisinkin viikonloppuostoksia tekemään. Työaikamme päättyi kello 13, joten se oli hyvä motivaatio estää aikuisia tulemasta enää sisään, vaikka kovin mieleistä se ei ollut. Siitä alkaen olen pitänyt huolen, että itse menen kauppaan aina niin aikaisin, että ehdin sieltä ennen liikkeen sulkemista ulos.

Prismassa oli tuohon aikaan myös pajatsoja – aluksi vain 50 pennin ja myöhemmin markan. Aina ohi kävellessä tarkistettiin, että oliko pajatson sivulokeroon jäänyt kolikko – ja aina silloin tällöin oli. Markan pajatsoista seurasin, milloin ressut olivat täynnä. Eturessun opin tyhjentämään muutamalla markalla siten, että aina siitä voitolle jäi. Joskus myös kävi niin, että vaikka ressu olisi pitänyt tyhjentyä, viimeinen markka olikin jäänyt pinon päälle. Silloin riitti lyönti pajatson kylkeen, ylin markka tipahti oikeaan lokeroon ja ressu tyhjeni.

Työn ohessa tuli joskus otettua myös kilpailuja, kuten kuka tekee korkeimman tornin tyhjistä juomakoreista, tai kuka tuo pisimmän jonon kärryjä kerralla sisälle. Niitä joutui työntämään lievään ylämäkeen ja jo pitkän jonon hallintakin oli vaikeata.  Kaiken kaikkiaan Prismassa oli kivaa olla töissä – monia tuttuja jäi ja vieläkin muistan ne henkilöt, jotka olivat saman ajan vakituisesti siellä töissä.

Myöhemmin aloin hyppäämään laskuvarjolla ja sain Prismasta mainoksen varjooni, se helpotti huomattavasti hankintakuluja. Tuli sinne Prisman pihaan kerran hypättyäkin laskuvarjolla, muutaman muun Jyväskylän laskuvarjokerhon hyppääjän kanssa. Siitä on jäänyt kuva S-ryhmän arkistoihin ja kuvaa käytettiin yhtenä vuonna julkaistussa seinäkalenterissa.”

Öljyä rattaisiin
”Muutimme lähialueelle vuonna 2015 ja siitä saakka olemme olleet Seppälän Prisman asiakkaana. Kun vaimoni menee kauppaan asioimaan, minä jään useasti autoon lukemaan sanomalehteä joksikin aikaa. Hän tutkii tarkkaan ostamiansa tuotteita ja siinä ostoksia tehdessä menee useita tunteja. Kerran olimme jälleen pysäköineet automme pysäköintihallin nosto-oven lähelle ja selailin aamunlehteä autossa, samalla seuraten, kun autoja virtasi jatkuvasti halliin sisään. Korvani erottivat kuitenkin jotain outoa nosto-oven käytöksestä. Se vingahti äänekkäästi yläosaan pysähtyessään, niinpä otin autoni takakontista CRC-suihkepullon ja kävin oven luona suihkauttamassa rattaaseen pienen suihkeen öljyä, ja ovi kulki jälleen lähes äänettömästi. Lukasin lehteni loppuun ja menin ostoksille vaimoni seuraksi.”

Hyppykeppimies ja vesipaplarit
”Olin 1974 myyjänä Seppälän Prisman kioskissa, jossa rahastettiin myös bensan myynti. Se oli ensimmäinen työpaikkani ja siitä on hienot muistot. Prisman 1-vuotissyntymäpäivillä oli esiintyjinä Jukka Kuoppamäki ja hänen veljensä hyppykeppimies Mikko Kuoppamäki. Kaikilla myyjillä oli essut, joissa komeili painatus 1-vuotias. Tuote-esittelyjä oli paljon, oli myös vesipaplareiden esittely, joilla sai kiharat muutamassa minuutissa. Olin siinä mallina ja ostin itsellenikin sellaiset. Olen käyttänyt niitä vieläkin, vaikka jäljellä on enää neljä kymmenestä, mutta ei ole enää paljoa tukkaakaan. Hienot muistot hienosta työpaikasta ja -yhteisöstä.”

Viimeinen kauppareissu
”Isäni oli Prisman vakioasiakas ja kun hän tiesi siirtyvänsä ajasta ikuisuuteen, niin hän pyysi, että käyttäisin hänet vielä Prismassa. Isäni kiitti useita myyjiä ja sanoi muutaman sanan. Myyjät olivat vähän hämmentyneitä, koska eivät tietenkään ymmärtäneet miksi isäni näin teki, eivätkä tienneet sen olevan hänen viimeinen kaupassakäyntinsä. Itse kuljin kyyneleet silmissä, koska tiesin isäni tilanteen. Muistan alueen pikkutytöstä saakka. Joskus vuosina 1963–1965 siinä oli ainoa tie, josta kulkea Laukaantielle ja silloisen Seppälänkankaan hautausmaalle. Vielä siihen aikaan matkalla oli muun muassa navetta ja asema. Silloin kuljettiin jalkaisin ja se oli alle kouluikäiselle pitkä matka kulkea.”

Epäilyksen siemen
”Muistan hyvin, kun olimme jo edesmenneen appiukkoni kanssa Prisman avajaisissa. Keräsimme ostoksia kärryihin ja se oli meistä hienoa hommaa. Kassalta ostettiin tulipunainen muovikassi, joka oli sekin hieno harvinaisuus. Muistan vielä, kuinka ihmiset kävivät keskustelua siitä, että mitä järkeä on avata noin iso liike kauaksi keskustasta keskelle peltoa, ja että varmaan ei pysy kauan pystyssä ja tulee isot tappiot osuuskaupalle. Tässä taas kerran nähtiin, kuinka oikeaan osunut päätös oli rakentaa kauppa juuri tälle paikalle.”

Se toinen Seppälä
”Muutin maaseudulta Jyväskylän yliopistoon opiskelemaan 1980-luvun alussa, olin tottunut käymään keskustan kaupoissa ja putiikeissa. Asuin Tourujoen varressa ja tein ostokseni aina kotimatkalla. Myöhemmin kuulin, että jossakin Seppälässä on iso tavaratalo, josta saa ostaa kaikenlaista tarpeellista ja tarpeetontakin. Minä polkaisin Seppälään ja etsin tätä ihmettä sieltä, mutta en löytänyt. Kysyin myyjältä missä se Prisma oikein on? Hän katsoi minua hetken hölmistyneenä ja alkoi sitten nauramaan. Ihmettelin, että mikä häntä naurattaa ja hän selitti, että Seppälä on kaupunginosa, jossa sijaitsee Keskimaan Prisma. Se ei siis sijainnutkaan hänen työpaikallaan. Kyseessä oli nimittäin siihen aikaan melko suosittu Seppälän vaatekauppaketju! Nykyisin kun olen muuttanut pysyvästi Jyväskylään, on Seppälän Prisma meidän lähikauppamme.”

Kenen äiti?
”Äitini tuli Seppälän Prismaan töihin vuonna 1973. Kemikaliotuotteet, kukat, makeiset, tupakat ja lehdet myytiin siinä ns. kioskityyppisessä pisteessä. Kioskissa oli töissä monta naista. Koulun jälkeen soitin äidille töihin ja puhelut yhdistettiin keskuksen kautta eri osastoille. Kun kysyin, että saanko äitiä puhelimeen, oli vastaus: ketähän äitiä haluat puhelimeen? No, kyllä se jäi mieleen, että nimellä pitää ainakin kysyä. Kiva pikku muisto.”

Uunolta paloi mankka
”Prisma oli vaimoni työpaikan vieressä, ostosten teko oli siitä vaivatonta. Iso oli kauppa ja edulliset hinnat. Muistan erilaisia lauluesityksiä suosituilta esiintyjiltä, mieleeni on jäänyt yksi hauska tapahtuma, kun pieni poika toivoi Katri Helenalta laulua ”Uunolta paloi mankka*”, meinasi laulajalta mennä kyseinen laulu nauruksi.”
*Una Paloma Blanca.

Riihimäen lasia
”Olin 11-vuotias vuonna 1981, kun äitini kanssa Prismassa käydessäni täytin arvontalapun. Kyseessä oli Riihimäen lasin 300 juhlavuoden arvonta. Yhtenä päivänä tulin koulusta kotiin ja äitini sanoi, että Prismasta oli soitettu ja olin kuulema jonkun astian/lasin rikkonut ja minun pitäisi heti mennä itse asia selvittämään. No minä sitten pyörällä Lohikoskelta pitkin Kyyhkysenmäentietä kohti Prismaa sydän hakaten polkemaan. En kyllä ole mitään rikkonut -ajatus päässä hakaten. No perillä selvisi, että olin voittanut arvonnassa Riihimäen lasin juhlavuoden lautasen, vieläpä ison sellaisen. Tuo lasilautanen on edelleen minulla, alkuperäispakkauksessa, ja käytössä aina juhlissa, kun tarvitaan täytekakulle isoa alustaa. Niin ja eihän se minun sanavarastossani Prisma ollut, vaan Risma ja siitä kyllä kuulin kavereilta aina yläasteelle saakka, jopa pidempäänkin. Liekö tuosta alkaen olen ollut suomalaisen lasin ja astioiden keräilijäkin.”

Laatikollinen appelsiinejä
”Olin 7-vuotias, kun Prisma avattiin lähelle kotiani. Kaupan koko ihmetytti, koska siihen aikaan kaupat olivat vain pieniä yksityisiä tai E- tai K-ryhmän kauppoja. Keskustassa oli muun muassa Tyynelä, mutta Prisma oli kerrassaan ihmeellinen ja poikkeuksellinen. Kerran voitin arvonnassa puulaatikollisen appelsiineja ja se oli suuri ilon hetki pienelle tytölle! Noudin sen isäni kanssa. Aika oli erilainen kuin nyt, mutta Prisma on edelleenkin lähes samalla paikalla. Siitä asti olenkin käynyt Prismassa ja käyn edelleenkin.”

Herkullinen joulu
”Vuonna 1981 Seppälän Prismassa oli ennen joulua kilpailu, johon myös minä osallistuin täyttämällä arvontakupongin. Kyllä oli yllätys, kun minulle tuli puhelu, jossa ilmoitettiin, että olin voittanut 500 markan arvoisen osto-oikeuden Prismaan. Se oli pääpalkinto. Muistan vieläkin hetken, kun henkilö ilmoitti voitosta puhelimessa, kysyin että ai minäkö? Silloin kyllä vietettiin herkullinen joulu.”

Prismamme täyttää tänä vuonna 50 vuotta! Juhlavuoden kunniaksi olemme keränneet asiakkaidemme Prismaan liittyviä muistoja. Alla muun muassa asiakkaamme muisto vuodelta 1982, kun hän haki ralliautolla Prisman limppua Ruotsin kuninkaalle. Liittyypä moneen muistoon muutenkin autot ja autoilu vahvasti.

”Jyväskylän Suurajot järjestettiin 32:n kerran vuonna 1982. Tuolloin rallin kunniavieraana oli Ruotsin kuningas Kaarle XVI Kustaa. Olin tuolloin 20-vuotiaana vapaaehtoisena ”yleismiehenä” rallin kilpailukeskuksessa Laajavuoressa. Kilpailun johtajana toiminut Veikko Partanen sanoi minulle, että käy hakemassa kuninkaalle ”Prisma limppu”, joka oli siihen aikaan nimestään tunnettu isohko ruislimppu. No minähän ajoin rallin huoltoautolla hirveässä ralliruuhkassa Laajavuoresta Seppälän Prismaan ja takaisin.  Itse en limppua päässyt ojentamaan, mutta mieleeni tapaus jäi ikuisesti…tai ainakin vielä näin kuusikymppisenä sen muistan hyvin.”

”Olin muuttanut Tampereelta Jyväskylään 1973. Jyväskylässä kohuttiin ja oltiin innokkaita Suomen ensimmäisestä amerikkalaistyylisestä automarketista nimeltään Prisma.  Siskoni ja hänen miehensä olivat innokkaita ja ylpeitä kaupungin uudesta nykyaikaisesta automarketista. No ei aikaakaan, kun sain kutsun tulla mukaan tutustumaan ja ostoksille Seppälän Prismaan. Matkaan lähdettiin tietysti autolla. Mini Cooper eli tuttavallisesti koirankoppi oli lastattu viidellä ostosmatkailijalla. Ahdasta oli mutta matka ja päämäärä olivat lieventämässä auton ahtautta. Minulle jäi ostoksista mieleen kahvipaketit ja appelsiinimehut. Nämä samat perusostokset olivat kaikilla pakattuina muovikasseihin. Rahaa oli niukasti käytössä, joten heräteostoksia ei siihen aikaan tehty tai suosittu. Matka Mini Cooperilla taittui iloisissa merkeissä mennen ja tullen, olihan alla voittoisa ralliauto – Timo Mäkisen tunnettu koirankoppi.”

”Oli vuosi 1979. Olin kahdeksanvuotias poika Harjun kupeesta. Olin juuri saanut hyvästä todistuksesta pienelle pojalle ison summan rahaa. Rahat halusin sijoittaa Minigolf-peliin, jota ei saanut Sokokselta. Sokokselta kuitenkin osattiin neuvoa, että Seppälän Prismassa sellainen peli olisi. Siispä sinne sitten. En ollut aiemmin kulkenut yksin linja-autolla, joten kokemus oli aivan uusi. Kauppakadun pysäkiltä linja-autoon numero yhdeksän ja kohti Seppälää. Pääsin onnellisesti perille ja sain himoitun peli. Peli oli melko suurikokoinen pituudeltaan ja leveydeltään paketti oli lähes itseni kokoinen. Tämän paketin kanssa suuntasin kohti bussipysäkkiä. Rahaa ei vaan ollut jäänyt niin paljoa, että olisin saanut maksettua matkan, joten bussikuski päästi minut ilmaiseksi kyytiin. Sääli kai pientä poikaa isoine kantamuksineen. Pääsin onnellisesti takaisin kaupunkiin ja sain pelin kotiin. Peli oli minulla tallella vielä, kun muutin ensimmäiseen omaan asuntoon. Muistan vieläkin sen matkan, kuin eilisen päivän.”

”Vuonna 1975 käytiin Prismassa äidin kanssa ostamassa minulle uusi leikkiauto, olin tuolloin viisivuotias. Rakensin autosta neppiauton, se oli hyvä auto ja sillä tuli voitettua monta kilpailua kotitalon hiekkalaatikolla.”

”Muutimme lähialueelle vuonna 2015 ja siitä saakka olemme olleet Seppälän Prisman asiakkaana. Kun vaimoni menee kauppaan asioimaan, minä jään useasti autoon lukemaan sanomalehteä joksikin aikaa. Hän tutkii tarkkaan ostamiansa tuotteita ja siinä ostoksia tehdessä menee useita tunteja. Kerran olimme jälleen pysäköineet automme pysäköintihallin nosto-oven lähelle ja selailin aamunlehteä autossa, samalla seuraten, kun autoja virtasi jatkuvasti halliin sisään. Korvani erottivat kuitenkin jotain nosto-oven käytöksestä. Se vingahti äänekkäästi yläosaan pysähtyessään, niinpä otin autoni takakontista CRC-suihkepullon ja kävin oven luona suihkauttamassa rattaaseen pienen suihkeen, joka oli voitelun tarpeessa ja ovi kulki jälleen lähes äänettömästi. Lukasin lehteni loppuun ja menin ostoksille vaimoni seuraksi.”

”Oma muistoni menee 90-luvulle, tarkkaa vuotta en muista.  Tulin käymään kaupassa ja ajoin autoni ruutuun. Yhtäkkiä kuskin ikkunaan koputettiin ja ihmettelin että mikäs ukko tämä on?  Hän esitti kysymyksen ”Myytkö autosi?”  Hetken aikaa olin ihmeissäni ja saatuani häneltä sellaisen lapun tajusin, että hän olisi halunnut ostaa Ladani minulta samoin tein. Valitettavasti kauppaa ei tullut ja ajelin itse autolla vielä pitkän tovin.”

Juhlavuotemme aikana jaamme sivuillamme ja somessamme asiakkaidemme meille jättämiä muistoja. Monien muistoihin liittyy kauppareissulta ostettu jäätelö, joten milläpä muullakaan olisi parempi näin kesällä muistojen jakamista aloittaa.

”Kävin yhteiskoulua Äänekoskella 70-luvulla. Vuosi oli ehkä 1975, kun olin nuori, teini ja kapinallinen.  Eräänä syksyisenä päivänä päätimme kaverini Sirkun kanssa, että on liian upea päivä mennä koulunpenkille. Päädyimme liftaamaan Jyväskylään, peukalolla pääsi tuohon aikaan hyvin matkaamaan. Matkalla tyhjensimme Nelostien varrella olleen kotimme säästöpossut. Kolikot kukkaroissa päädyimme Seppälään, uuteen maailmaan maalaistytöille. Prisman logo houkutti. Haimme jäätelöt ja suklaapatukat. Näin tutustuin Prismaan, joka on ollut hankintojeni turva niin pienissä kuin isommissakin asioissa, jo lähes 50 vuotta.  Tarina ei päätynyt sen kummemmin hunningolle. Se päivä jäi mieleen ja palasimme huomenissa kiltisti kouluun.”

”Pieninä olimme useasti mummolassa hoidossa veljeni kanssa. Hoitoreissujen kohokohta oli, kun lähdettiin Prismaan ruokaostoksille mummon ja papan kanssa ja saatiin veljeni kanssa valita kauppareissulta jäätelöt itsellemme.”

”Sain elämäni ensimmäisen jäätelötuutin 70-luvun alussa Prismasta. Muuta muistikuvaa ei ole, kuin että oli hirmuisen iso kauppa. Olin n. 10-vuotias.”

”Muistan kun tulin pikkutyttönä mummun ja papan kanssa isoon kaupunkiin maalta. Oli juhlavia tapahtumia ja jännitti niin iso kaupunki ja se iso hieno kauppa, jota tavarataloksi sanottiin. Saatiin aina serkkutytön kanssa valita jäätelöt, jotka syötiin ennen kotiinlähtöä Prisman pihassa. Reilu 45 vuotta myöhemmin tuon oman poikani samaan Prismaan valitsemaan jäätelöä. Vaikka vuodet ovat vierineet, maailma muuttunut ja jäätelöä on nyt valitsemassa poikani, muistan edelleen joka kerta sen hetken, kun oman jäätelön valitsin.”

”Olen tykännyt käydä Seppälän Prismassa useiden vuosien ajan, kaupasta löytyy paljon niin arkeen kuin juhlaankin. Olen järjestänyt muun muassa oikein mukavat jätskikioski-synttärit ja monet Halloween-juhlat Prisman laajaa valikoimaa hyödyntäen.”

”Muistan kun äitini vei meitä Jyväskylään lapsena ja kävimme isossa kaupassa, jossa oli kaikkea mitä ikinä tarvitsi ja unelmoi! Syötiin aina jäätelöt retken päätteeksi, oi että!”

”Kun tulimme maalta Jyväskylään mummolaan, menimme aina Seppälän Prismaan kauppaan ja saimme valita isosta valikoimasta aina karkkimme ja jäätelöt. Maalaistytölle jäi mieleen iso kauppakeskus kyläkaupan sijaan. Jätskit nautittiin aina Prisman aurinkoisella pihalla. Nämä ovat parhaita muistoja Jyväskylän mummosta.”

Jätä oma tarinasi heinäkuun loppuun mennessä tästä. Arvomme elokuussa kaikkien tarinoidensa jättäneiden kesken 50 kpl 50 € lahjakortteja.

Tulin Prisma Seppälään kenttäkoulutukseen kesällä 1991 S-ryhmän S-Trainee-valmennuksen kautta. S-Trainee on ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneille tai pian valmistuville suunniteltu valmennusohjelma, joka kasvattaa tulevaisuuden kykyjä S-ryhmän johtopaikoille ja vaativiin asiantuntijatehtäviin. Olin iloinen, että pääsin mukaan valmennukseen ja kenttäkoulutukseen juuri Prisma Seppälään.

Kenttäkoulutuksen tavoitteena oli tutustua laajasti S-ryhmän eri tehtäviin. Työskentelin muun muassa Prisman kesäpihalla, talous- ja käyttötavaraosastolla, tein varastohommia, siivoilin ja ajelin trukilla. Myymäläpinnan lisäksi pääsin konttorille oppimaan talouspuolta. Siihen aikaan suunniteltiin myös Prisman isoa laajennusta, se oli todella mielenkiintoinen projekti. Kauppaa ei suljettu missään vaiheessa uudistusta, esimerkiksi lattioita uusittiin yöllä ja kalusteita vaihdettiin sunnuntaisin. Tuohon aikaan myös kaupan tekniikka koki mittavan uudistuksen. Ennen uudistusta Prisman neuvonnassa oli kassojen keskuskone, johon kaikki kassat olivat kytkettyinä. Kone oli omassa huoneessaan, vesivaippajäähdytys ympärillään. Huoneen lämpötila saattoi nousta jopa 40 asteeseen.

Seppälän Prisman silloinen johtaja Veijo Karhula otti minut todella hyvin vastaan. Kiersimme Veijon kanssa Suomessa tutustumassa eri liiketoimintoihin, mietimme niiden liikeideoita ja mitä myymälässä tarkoittaa strategia, kuinka asiakas pidetään keskiössä ja pohdimme muun muassa millä kaikilla eri tavoilla voidaan tehdä hyvää liiketoimintaa. Veijon johtamista sekä hänen kykyään hahmottaa strategioita ja pohdiskella oli hieno seurata, en olisi voinut parempaan oppiin päästä. Hän oli aina kiinnostunut mielipiteistäni ja ajatuksistani, se oli tärkeää nuorelle miehelle.

Seppälän Prisma oli lähtöruutu omalle työuralleni. Opin hyvän asiakaspalvelun, yhteishengen ja sen että ihmisillä pitää olla hyvä olla töissä. Saatuja johtamisen ja liiketoiminnan oppeja kannan mukanani edelleen.

Kuva: Soila Homanen

Prisma Seppälässä yhteisöllisyys oli ihanaa! Olen aina kokenut vähän ulkopuolisuutta, mutta Prismassa minut otettiin heti osaksi yhteisöä. Työskentelin kassaosastolla ja pidin erityisesti aamuvuoroista. Vanhuksien kanssa oli ihana jutella, heillä oli aikaa ja kuulin paljon mieleenpainuvia tarinoita. Vuosien varrella opin asiakkailta ja työyhteisöltä paljon ihmisistä sekä ihmisyydestä.

Uskon, että se miten asiakkaat pienessä hetkessä kohdataan ja otetaan vastaan, voi pelastaa monen päivän. Joillekin vanhuksille aamun kassavuorolaisen kohtaaminen saattoi olla ainut jutteluhetki koko päivän aikana. Kaupassa työskentely on arvokasta työtä, jota pitäisi mielestäni arvostaa enemmän.

Kassalla työskennellessäni pääsin kohtaamaan ihmisyyden kaikki puolet. Koskaan ei voi tietää mitä toisella on meneillään, joten avointa mieltä ja ymmärrystä tarvittiin. Näitä oppeja kannan mukanani edelleen.

Raskaana ollessani käytin töissä farkkuhaalaria. Kerran huomasin tauolle mennessäni, että haalarini oli ratkennut takapuolesta. Kukaan ei silti pilkannut. Hauskojen ja lämpimien muistojen lisäksi Prisma Seppälästä matkaani jäi ystäviä niin asiakkaista, kuin työkavereista.

Parhaat muistoni liittyvät työyhteisöön, jossa oli rento ja välittävä ilmapiiri. Prisma Seppälä on iso yksikkö, joka on täynnä ihmisiä eri elämäntilanteilla, oli mukava työskennellä erilaisten persoonien kanssa.

Työskentelin alkuun kassaosastolla ja siitä siirryin kesäisin kesäpihalle ja talvisin kodintekniikka- ja elektroniikkapuolelle. Yhden joulun olin pakkaamassa joulukukkia. Tykkäsin kaikista työtehtävistäni kovasti ja niiltä ajoilta on jäänyt paljon tuttuja ja ystäviä.

Työ opetti minulle rauhallisuutta. Kesäpihalla trukkia ajaessani kaadoin kerran lavallisen multaa asfalttiin. Opin, että ei kannata yrittää kiirehtiä, vaan tehdä rauhassa. Kun tekee harkiten, laatu on parempaa.

Kaupanalalla työskennellessäni opin sosiaalisuutta ja erilaisten ihmisten kohtaamista, erilaisine tarpeineen ja toiveineen. Näistä opeista on hyötyä vielä tänäkin päivänä.