Vuonna 1972 Jyväskylän Seppälän peltomaisemiin nousi suuri rakennus, pylväs ja pylvään päälle monikulmio, Suomen ensimmäinen Prisma oli valmistunut. Monet merkittävät asiat ovatkin saaneet alkunsa Keski-Suomesta. Aallon arkkitehtuuri, rallit, sivistys, mäkihyppymenestys ja niin myös Suomen ensimmäinen Prisma. Tällä viikolla vietetään Prisma Seppälän 50-vuotissyntymäpäiviä.
– Kun kauppa avattiin viisikymmentä vuotta sitten, se oli todella suuri ja ihmeellinen asia Keski-Suomelle. Prisma on kasvanut ja muotoutunut asiakkaidemme rinnalla tähän päivään. On hienoa olla osa tätä historiallista tarinaa ja päästä juhlimaan kaupan taivalta asiakkaidemme kanssa. Moni asiakas onkin ollut mukana koko taipaleemme ajan. Lämpimästi tervetuloa juhlimaan tällä viikolla kanssamme, kannustaa Prisma Seppälän prismajohtaja Joonas Heiskanen.
Prisman tarina syntyi silloisen Osuuskauppa Keskimaan toimitusjohtajan Pekka Prättälän toimesta. Prättälä toi idean suuren automarketin rakentamisesta Amerikan matkaltaan tuliaisena. Prisman nousu keskelle Seppälän peltomaisemia sysäsi alueen rakentamisen vauhtiin. Tällä hetkellä Seppälä onkin merkittävä kaupan keskittymä Jyväskylässä.
– Prisman rakentaminen ei vaikuttanut positiivisesti pelkästään Seppälän alueen kasvuun, se nosti myös Keskimaan toiminnan ihan uudelle tasolle. Prisma-konsepti on kehittynyt runsaasti vuosien varrella. Toimintamallia on tehostettu, valikoima kasvaa koko ajan ja teknologian kehitys on tuonut omat muutoksensa. Prisma on edullinen perhemarket, josta saa kaikki kodin hankinnat yhdellä kauppamatkalla, tämä lupaus on pysynyt vuodesta toiseen, kertoo Osuuskauppa Keskimaan toimitusjohtaja Antti Määttä.
Suuren automarketin rakentaminen herätti runsaasti epäilyksiä ja ihmettelyä. Prisman avaaminen kuitenkin poisti epäilyt asiakkaiden mielistä ja ylitti kaikkien odotukset.
– Investointi oli rohkea ja vastoin monien epäilyksiä osoittautui oikeaksi päätökseksi. Juuri tuolloin autoistuminen yleistyi kovaa vauhtia, ja kuluttajat olivat valmiita kauppakulttuurin muutokseen. Olemme todella ylpeitä ja iloisia, että olemme voineet viitoittaa tietä muille Suomen Prismoille ja palvella asiakkaita suurella sydämellä kaikki nämä vuodet, jatkaa Määttä.
Tällä hetkellä Prismoja löytyy Suomesta 74, kaikkinensa 51 eri paikkakunnalta.
– Juhlimme Prismaamme asiakasomistajapäivillä, tarjouksilla, arvonnoilla ja yllätyksillä. Lauantaina perheen pienimmät huomioidaan omalla ohjelmallaan. Tarkemmat aikataulut ohjelmasta löytyvät verkkosivuiltamme, vinkkaa Heiskanen.
Asiakkaiden tarinoita 50 vuoden ajalta
Vanhojen työntekijöiden ja asiakkaiden tarinoita kerättiin menneenä kesänä. Muistot ovat naurattaneet, ilahduttaneet ja hämmästyttäneet – monenlaista mahtuu 50-vuotiaan kaupan ja sen asiakkaiden arkeen.
Asiakkaat ovat muistelleet muun muassa Prisman kuuluisaa limppua, hienoa punaista muovikassia, vuosien varrella olleita juhlallisuuksia, työntekijöitä, valinnan laajuutta ja yleensäkin avajaisiin liittyvää pöhinää. Tarinoita löydät keskimaa.fi/prisma50 verkkosivuilta.
Lisätietoja:
Osuuskauppa Keskimaa, toimitusjohtaja Antti Määttä, 010 767 3011, antti.maatta@sok.fi
Osuuskauppa Keskimaa, Prismajohtaja Joonas Heiskanen, 010 767 3101, joonas.heiskanen@sok.fi
Vuonna 1972 Prisman avajaisia vietettiin ”Amerikan malliin”. Keskustasta lähti suuri paraati kera tanssityttöjen ja torvisoittokunnan. Avajaisten kunniaksi paikalle saapui sadoittain ihmisiä ihmettelemään aivan uudenlaisen kaupan avaamista.
Ilman myyjän apua
”Asuin opiskelijaparakeissa Halmekadun varrella, siis ihan paraatipaikalla. Silloin niissä asui useita meitä Valmetin tehtaiden ammattikoulua käyviä nuoria. Prismasta tuli meille päivittäinen kauppapaikka. Kun marketti aukesi, se oli aivan uusi kokemus! Tila tuntui suurelta ja avaralta ja kaikki ostokset saattoi valita kärryihin ilman myyjien apua. Hienolta tuntui myös, että sieltä sai vaatteita yms. tarpeellista tavaraa. Prismassa oli myöskin paistopiste, joka oli uutta Jyväskylän kaupoissa. Ihastuin siellä paistettaviin pikku pitsoihin, joita ei ollut myynnissä kuin ravintoloissa ja varsinaisissa pitserioissa. Myös omat vanhempani olivat Osuuskaupan kanta-asiakkaita ja ajoivat Kypärämäestä asti Seppälän Prismaan tekemään viikonlopun ruokaostokset. Varsinainen syy siellä asiointiin oli, että autolla pääsi ihan oven tuntumaan ja sai kärryllä työntää ostokset autolle. Nykyisinhän tämä on ihan normaalia toimintaa, jota ei kukaan edes ihmettele.”
Linja-autolla avajaisiin
”Kyllä tuli käytyä avajaisissa. Oli ilmainen linja-auto kuljetus Väinönkadulta. Oli siinä ihmettelemistä. Kyllä oli viisas ratkaisu rakentaa tavaratalo Seppälään. Toiset ovat tulleet perässä. Olen ahkerasti asioinut Prismassa. Vuonna 1979 työpaikkani muutti Prisman naapuriin. Sen jälkeen olen ollut jokaviikkoinen asiakas. Työntekijät ovat tuttuja. Heidän kanssaan on ollut mahtavaa asioida.”
Iso mies ja kauppa
”Oli avajaisvuosi 1972, olin tuolloin seitsemänvuotias. En muista tarkasti oliko peräti avajaiset vai vain viikonloppurieha kyseessä. Esiintyjävieraana oli näyttelijä Leo Lastumäki. Se on jäänyt niin mieleen elävästi, kuinka iso mies hän olikaan. Näytti aivan jättiläiseltä, pienen tytön silmin, niin kuin koko kauppakin.”Punainen pyörä kurvaa Prismaan
”Minulle on kerrottu, että kun muutimme juuri valmistuneeseen Kangaslammen lähiöön ja olin saanut pyörän 5 v syntymäpäivälahjaksi, olin ottanut pyöräni ja lähtenyt katsomaan ihailemaani laulajaa Esa Pakarista Prisman avajaisiin. Tietenkin minua oli etsitty pihasta ja kun pyörää ei näkynyt olivat jo naapuritkin rientäneet etsimään. Kun tulin kotiin, vanhempani tietysti toruivat huolesta järkyttyneenä. He olivat monet vuodet kauhuissaan, että mitähän tuosta tytöstä vielä tulee, kun jo viisivuotiaana karkaa katsomaan lempi laulajaansa. No, taisi olla niitä harvoja tapahtumia musiikin puolesta, missä olen käynyt, mutta muistan tykänneeni silloin ja vieläkin Esa Pakarisesta. Olin ilmeisesti sen suhteen uniikki, kukaan ikäisistäni eikä läheisistäni jakanut tätä musiikkimakua. Mutta on tälle tempaukselle itketty ja naurettu ja itketty vedet silmissä, riippuen miten luovasti tilannetta esitetään. Mutta nyt tätä kirjoittaessa ajattelen, että Pakarinen rillutteli lauluillaan silloin sydämeeni ja on siellä edelleen. Aitoa iskelmää! En löytänyt tästä pyörästäni kuvia, mutta tarina kertoo, että punainen pyörä, värikäs Polttolinja sekä punaiset hollannikkaat kurvasivat Prisman avajaisiin Esa Pakarisen esiintymiseen.”Prisman pitkät käytävät
”Kävimme perheen kanssa viikoittain ostoksilla Jyväskylässä. Miltei joka kerta ajoimme myös rakenteilla olevan Prisman ohi, sillä siitä tulisi suurin ostospaikka Keski-Suomessa. Kun se sitten valmistui, kävimme ensimmäisellä avausviikolla siellä asioimassa. Tavarat pakattiin hienoon muovipussiin, jossa luki Prisma. Oli hienoa kävellä pitkiä käytäviä pitkin.”
Punaiset muovikassit takaisin
”Olin silloin 10 vanha kun Prisma avattiin, tuntui isolta kaupalta kun Jyväskylässä ei niin suurta kauppa ollut. Oli mieletöntä tulla asioimaan vanhempien kanssa, kun kaikkea löytyi samasta kaupasta. Ja ne ihanat punaiset Prisman muovikassit. Olisivat nyt nostalgiaa, jos vielä olisi tallessa. Niitä nyt uudelleen valikoimaan muovikasseiksi 50-vuotiaan kunniaksi.”
Avajaisissa
”Olin 6-vuotias, kun prisma avattiin. Minä kävin äitini kanssa avajaisissa. Väkeä oli sankoin joukoin ja äidilläni oli kova työ pitää minua silmällä, etten olisi hävinnyt ihmisten sekaan. Myymälässä oli arvontoja ja voitimme jonkun lautapelin. Tänäkin päivänä asioin aina Seppälän prismassa, se tuntuu tutuimmalle myymälälle, on osattu tehdä oikealle paikalle silloin aikanaan.”Limppu maistui koko perheelle
”Muutimme v. 1965 Halmekadulle. Siinä vaiheessa Seppälässä ei ollut montakaan liikettä. Muun muassa Konelan auto, mistä isä haki Mossen ja myöhemmin Eliten, autotarvike on edelleen samalla paikalla ja Tutta-Tuote, jossa olin töissäkin. Prisman rakentaminen keskelle peltoa oli suuri ihmetyksen aihe. Miten sellaiseen paikkaan voi kaupan rakentaa ja miten se tulee pärjäämään. Pihaan tuli pylväs, jonka huipulle tuli Prisman kolmio. Täytin 17 vuotta kun Prisma avattiin, 22.11. Meidän perheessämme syötiin Prisman limppua, joka maistui koko porukalle. Olen siitä asti käynyt poikkeuksetta Prismassa. Tiedän mistä löydän tarvitsemani ja henkilökunta on mitä mahtavinta porukkaa. Osa on ollut vuosia siellä töissä ja tulleet matkan varrella tutuiksi. Kiitos kaikille!”Pehmokoira avajaisista
”Asuin lähellä Seppälän Prismaa, eli se oli meidän lähikauppamme. Olin 3-vuotias, kun Prisma avattiin ja oltiinhan sitä tietenkin avajaisissa ihmettelemässä valtavaa kauppaa. Minulle ostettiin siltä reissulta pieni pehmokoira ja se on edelleen minulla. Pienenä ajattelin, että olisipa kiva olla joskus Prismassa töissä. Vuosia kului toisenlaisessa kaupassa, mutta ajatus oli aina välillä, että Keskimaalainen voisin vielä joskus olla. Sitten tuli korona ja minusta tuli 49 vuoden jälkeen avajaisista Keskimaalainen, ei Prismaan vaan Vaajalaan, josta oli vuosien saatossa tullut lähikauppani.”
Nahkatakki kuten Kikellä
”Ajoin polkupyörällä Vaajakoskelta Seppälään. Väkeä oli paljon ja Kike Elomaa esiintyi, hän oli sen ajan kuuluisa kehonrakentaja. Nahkatakki oli silloin kovasti muotia ja minullakin oli sellainen. En muista ostoksiani, oli vaan niin jännää suuren suuressa liikkeessä katsella ja ihmetellä.”
Asiakkaidemme muistojen avulla olemme päässeet kurkistamaan Prismamme menneisiin vuosiin ihan uudelta kulmalta. Monenlaista on sattunut ja tapahtunut. Näitä tarinoita on ilo jakaa. Myös työntekijämme ovat päässeet moniin muistoihin mukaan.
Vanhentunut rikos
”Elettiin vuotta 1972 lokakuuta. Asuimme Tuohimutkassa ja tiedossa oli, että lähelle kotiamme avataan Prisma. Mutta eipä niihin avajaisiin päästy, koska esikoisemme syntyi silloin lokakuussa, eikä niin pienen lapsen kanssa päässyt tulemaan paikalle. Harmitti ihan kamalasti, mutta yksivuotisjuhliin sitten pääsimme vuoden ikäisen lapsemme kanssa. Voi sitä pienen tytön ihmetystä niistä kaikista valoista, joita ympärillä oli. Niinpä sitten kävimme niitä ihmetyksiä näyttämässä hänelle vuodesta toiseen ja samalla hän näki miten Prismassa tehtiin töitä. Ja niin vaan kävi, että ei ne käynnit turhia olleet, kun hän täytti 20 vuotta ja opiskelut oli saatu loppuun, hän kävi kysymässä Prismaan töihin ja sillä tiellä hän on edelleenkin. Saman verran täyttää, kuin Prismakin. Tästä ajasta on työskennellyt 30 vuotta samalla työnantajalla, tosin nykyään Keljossa. Pienen tytön haaveet kaupan tädistä toteutuivat. Toinen muisto, joka liittyy bonuksiin on, kun silloin säästettiin ostoskuitit, jotka sitten vietiin Sokoksen konttoriin. Niitä kuitteja etsittiin pää kenossa pitkin Prisman käytäviä, joskus sattui joku löytymään, mutta ei niillä suurempaa tiliä tehty. Toivottavasti tästä ei enää näin 50 vuoden päästä mitään sanktioita tule, vanhentunut rikos ja enhän minä, mutta ne muut. Näillä muistoilla edelleenkin Keskimaan jäseniä.”Turvapaikka
”Olen viimein vuosien jälkeen päässyt muuttamaan Jyväskylään Helsingistä. Se hetki, kun minusta tuli Keskimaan asiakasomistaja oli ikimuistoinen. Innolleni naurettiin hyväntahtoisesti, mutta minulle se merkitsi uuden elämänvaiheen alkua. Seppälän Prismasta tuli pandemian aikana turvapaikka, jossa näki muita ihmisiä. Kiitos ihanille henkilökunnan jäsenille!”Meidän kauppa
”Olen nyt 37-vuotias nainen Jyväskylästä. Prisma on ollut aina ns. meidän kauppa. Muistan vanhan Seppälän Prisman erittäin hyvin ja sen kuinka uusi hieno Prisma avattiin sen tilalle. Mitään erityistä isoa muistoa ei tule mieleen, mutta monta pientä kyllä. Lämmöllä ajattelen esimerkiksi sitä kolmea viikkoa, jonka olin harjoittelussa Prismassa joulun aikaan leluosastolla vuosia sitten. Vieläkin moikataan näiden vanhojen työntekijöiden kanssa, jotka silloin olivat siellä töissä.”Mummon kanssa Prismaan
”Kun tulin pikkutyttönä maalta mummon luokse Kangaslammelle kaupunkiin, oli kauppareissu yksi odotetuimmista hetkistä. Kotona kävimme kyläkaupassa ja mummon luona Prismassa. Se oli kuin joulu olisi ollut, mummo kun tahtoi helliä lapsenlasta ja osti milloin kiiltokuvia, milloin tarroja yms. Nykyisin olen itse töissä samaisessa kaupassa.”Vihdoin keskimaalainen
”Asuin lähellä Seppälän Prismaa, eli se oli meidän lähikauppamme. Olin 3-vuotias, kun Prisma avattiin ja oltiinhan sitä tietenkin avajaisissa ihmettelemässä valtavaa kauppaa. Minulle ostettiin siltä reissulta pieni pehmokoira ja se on edelleen minulla. Pienenä ajattelin, että olisipa kiva olla joskus Prismassa töissä. Vuosia kului toisenlaisessa kaupassa, mutta ajatus oli aina välillä, että keskimaalainen voisin vielä joskus olla. Sitten tuli korona ja minusta tuli 49 vuoden jälkeen avajaisista keskimaalainen, ei Prismaan vaan Vaajalaan, josta oli vuosien saatossa tullut lähikauppani.”Kuuluisa limppu
”Prisman avajaispäivää en unohda koskaan, koska kyseisenä päivänä isosiskoni täytti 17-vuotta. Seuraavana vuonna olinkin jo itse Prismassa töissä. Opiskellessani tein kesät ja viikonloput töitä Prismassa. Mukavin mieleen jäänyt muisto on, kun minut ujo tyttönen houkuteltiin leipätiskille. Siellä sitten meni muutama päivä, että opin käärimään suuren menestyksen saaneen Prisman limpun paperiin ja kirjaamaan päälle käsin leivän hinnan, mikä oli 3 markkaa ja 43 penniä. Kun leipä saapui kauppaan, samalla tontilta olevasta leipomosta, alkoi jonoa muodostumaan heti leipätiskille. Onnea 50-vuotiaalle Prismalle, oli tärkeää saada omaa rahaa silloin nuorena ja oppia työelämän käytänteitä.”Vierailujen kohokohta
”45 vuotta sitten asuin Hämeessä pienellä paikkakunnalla. Aika-ajoin vierailimme Jyväskylässä kummisetäni luona, ja aina näiden vierailuiden kohokohta oli käynti Prismassa. Prisman kyltti näkyi jo kaukaa ja lähestyttäessä tunne oli jännittynyt, kuin olisi ollut saapumassa kaukaiseen eksoottiseen kohteeseen. Kotipuoleen saavuttua tästä erikoisesta käynnistä riitti kerrottavaa ja ihmeteltävää pitkäksi aikaa. En olisi koskaan voinut uskoa, että vielä jonain päivä kuulun Keskimaan edustajistoon.”Rakentamassa ensimmäistä Prismaa
”Nuorena koulupoikana olin rakentamassa suomen ensimmäistä Prismaa. Rakennuksen urakoi veljekset Tynkkynen Oy ja vastaavana mestarina työmaalla oli Alpo Tuunanen, joka palkkasi minut apumieheksi. Olihan se nuorelle miehelle mukava pesti saada kokea ison työmaan ”henki ja meininki ”. Myöhemmin vaikutin Keskimaan edustajiston jäsenenä 16 vuotta.”Kipinä hektiseen työhön
”Työskentelin Seppälän Prismassa vuosina 2003–2006 kassaosastolla, neuvonnassa, kesäpihalla ja sesonkikukissa. Hakeuduin töihin Seppälän Prismaan sen ollessa tutuin Prisma lapsuuden ajoilta. Tein töitä opintojen ohella, ja työ sopi hyvin aikataulullisesti opintojeni oheen. Keskimaa oli hyvä työantaja ja työyhteisöstä on jäänyt hyviä muistoja. Parhaiten mieleen jäivät kesäpihan aurinkoiset kesäaamut, jouluaaton viimehetken ostoshetket ja kiireiset lauantaipäivät, kaupan ollessa tuohon aikaan vielä sunnuntaisin suljettuna. Parasta työssä oli varmastikin asiakkaat: kassallani vieraili tutut perheet aina samaan aikaan viikosta, ja kuulumisten lyhyt vaihto oli osa kassatyöntekijän arkea. Sain Seppälän vuosista paljon eväitä tulevalle työuralleni. Jatkoin uraani kaupan alalla henkilöstön-, myynnin johtamisen – ja asiakaskokemuksen kehittämistehtävissä. Nykyään vedän asiakaspalvelutoimintoja Helsinki-Vantaan lentoasemalla, kipinä hektiseen työympäristöön jäi jo noista Seppälän vuosista. Kiitos kaikille tuolloin mukana olleille ja paljon onnea Seppälän Prismalle!”
Asiakkaiden tarinoissa nousi esiin Osuuskauppa Keskimaan vanha toimitusjohtaja Pekka Prättälä. Prättälä oli perustamassa Suomen ensimmäistä Prismaa. Suuren automarketin rakentaminen keskelle peltoa herätti paljon puhetta, epäilyjäkin.
Epäilys
Mieheni muistaa erään päivän yli 50 vuotta sitten, kun hänen jo edesmennyt setänsä, Keskimaan hallintoneuvoston jäsen kertoi kuulumisia uuden kaupan perustamisesta Jyväskylän Seppälään. Rakennus oli tulossa tyhjään paikkaan, joka oli kaukana kaikesta. Setä istui penkillä päätään pyöritellen ja huokaili: ” Kyllä nyt Pekka Prättälä aijaa Keskimaan semmoseen nahnikkaan, että mitenkä se siitä selevijää.” No, tänä päivänä me tiedämme.Nimeksi tuli Prisma
Kun Prisma rakennettiin, olin töissä Sokoksen neuvonnassa ja henkilökunnan eri kokouksissa mietittiin sopivaa nimeä uudelle kaupalle. Minäkin taisin jotakin ehdottaa, mutta ei minun ehdotukseni mennyt läpi. En edes muista mitä ehdotin. Sitten joku mainitsi Prisma-nimen ja selvästi näkyi, että ihmiset pitivät siitä. Kului jonkin aikaa ja sitten tuli selväksi, että Prisma-nimi oli paras ehdotus. Ja hienosti on toiminut.Tuliainen Amerikasta
Tämä muisto liittyy Prismaan jollain tavalla. Isäni oli myymäläautonkuljettajana Keskimaalla 1960-luvulla. Muistan, kuinka hän ihmetteli Pekka Prättälän käyntejä Amerikassa ja mitä varten hän siellä vieraili. Jälkeenpäin ajatellen matkat olivat varmaan opintomatkoja ja Prättälä toi marketti-idean tullessaan. Kun Prismaa rakennettiin, ei varmaan kukaan uskonut, että kukaan kävisi kaukana pellolle rakennetussa kaupassa, mutta toisin kävi ja loppu onkin Keskimaan menestystarina. Itse olin tuohon aikaan Jyväskylässä, Sok:n varastolla töissä. Kun johonkin isoon kauppaan maakunnassa saattoi mennä 5–10 rullakollista tavaraa, niin jo alkuaikoina Prismaan meni lavakaupalla tavaraa. Hinnat Prismassa olivat edullisempia kuin muissa kaupoissa ja se osaltaan selittää Prisman suosiota. Esimerkiksi saimme ostaa tukkuhinnalla kahvia varastolta, mutta sitä käytiin ostamassa Prismasta, koska se oli halvempaa.
Epäilijöitä riitti
Kun Prättälän Pekka aikoinaan lanseerasi ideaa Prismasta, pidettiin sitä melkoisena riskinä. Kuka nyt periferiaan lähtee, epäilijöitä riitti. Ei kuitenkaan kestänyt kauankaan, kun epäilijät joutuivat myöntämään, että idea oli loistava. Prättälä rohkeni pätevänä johtajana lähteä mukaan kokeilemaan matkoilta saamaansa ideaa.
Suuri idea
Aloitin työurani elokuussa 1972 Keskimaan silloisessa ravintola Ukkometsossa. Toimitusjohtaja Pekka Prättälä kävi usein lounaalla ja liiketapaamisissa siellä. Häntä kunnioitettiin ja ihailtiin suuresti. Muutama myös epäili, hänen suurta ideaansa perustaa suuri automarket. Olimme iloisia, kun saimme henkilökunnan alennuksen Keskimaan myymälöissä. Prättälä oli aina hyvin ystävällinen johtaja. Olen ollut Keskimaan jäsen sieltä asti ja asioin hyvin mielelläni näissä automarketeissa, unohtamatta pienempiä kauppoja.
Iloa ja riemua
Työpaikkani sijaitsi tulevan Prisman lähellä. Myös Soklen leipomo, jolle painoimme ns. tilauslomakkeita itsejäljentävälle ncr paperille. Leipomon johtajana toimi Uittojärvi, jonka kanssa tein yhteistyötä lomakkeiden painattamiseksi kirjapainossamme. Leipomossa työskenteli silloin myös Hartikainen ja Taivalantti. Silloin eräänä aamukahvikäynnilläni kuulin suunnitelmasta, että alueelle suunniteltiin isoa kauppakeskusta. Samalla kertaa minulle kerrottiin, että hankkeesta ei saa kertoa sanaakaan. Kun Prisma oli toiminut alueella jo vuoden ja oli ylittänyt kaikki tavoitteet, olin taas aamukahvilla Soklessa, kahvilla olivat myös Prisman perustamiseen osallistuneet henkilöt. Tulokset sijoitetulle pääomalle olivat tosi hyvät ja kyseiset henkilöt hyppivät ilosta ja riemusta kattoon asti. Myös muita mukavia muistoja löytyy, muun muassa Prisman avajaisissa perheeni voitti ostoskierroksen, eli kärryllisen tavaraa oman valintamme mukaan.
Enää ei jännitä
Muistan ikuisesti, kun lähdin kotikadultani kävellen uuteen isoon Prismaan. Jännitti kovasti, olin parikymppinen silloin. Kaupassa käynnistä en muista mitään, mutta kassalta muistan tunteen, kun odotin tavaroita hihnalta ja lähes paniikissa laitoin niitä kassiin. Päällimmäinen ajatus oli, että pitää olla nopea ja jännitin, että meneekö kaikki hyvin. Kaikki meni hyvin. Enää ei niin kovasti jännitä.
Ihmemaa
Seppälän Prisma on ollut mukana kaikissa elämänvaiheissani, 8-vuotiaasta tähän päivään, 26 vuotta myöhemmin. Ensin se oli maaginen supermarketti, ihmemaa maaseudulla kasvaneelle pikkutytölle. Nuorena aikuisena siitä tuli minulle isompien ostosten tekopaikan lisäksi paikka, jonne meneminen ystävien tai äidin kanssa oli loistava tekosyy viettää aikaa yhdessä, kun muuten sitä yhdessäoloaikaa tuntuu olevan aina liian vähän. Tehdään löytöjä, joista saa aina hyvän fiiliksen, ja käydään kahvilla. Fiilistellään Prismaa – tämä on saanut oikeasti vähän koomisetkin mittasuhteet. Tällä hetkellä vietän paljon aikaa työni puolesta ulkomailla ja ensimmäinen asia, jonka teen kotiin palatessani, heti yhden kotona nukutun yön jälkeen on se, että lähden Seppään ja ennen kaikkea ostoksille Prismaan. Ei tätä ihan vakavalla naamalla voi kertoa… mutta niin se on. Prisma edustaa kotia ja tuttuja asioita ja jotain pientä ylimääräistä kivaa, jota sieltä aina löytyy.
Sähke työkaverille
Aikoinaan oli sanomalehdessä usein Prisman tarjouksia, taisi olla myös leikattavia tarjouskuponkeja. Kerran Kankaan paperitehtaan työntekijät lähettivät tarjoushaukkana tunnetulle työkaverilleen pikasähkeen Mallorcalle. Hän oli siellä lomamatkalla. Kun hän nouti viestin paikalliselta lennätinasemalta siinä luki: Prismassa on voi tarjouksessa!
Omituinen lettu
Prismassa oli kahvila, jossa tarjottiin ensimmäisen kerran pitsaa. Pitihän meidänkin mennä äitini kanssa maistamaan sitä ihmettä. Tilasimme pitsan ja saimme sen pöytään. Eteemme tuli ohut ”iso lettu”, jonka päällä oli hörsykkeitä. Ihmetellen kävimme ruoan kimppuun… Pettymys oli suuri, kun pohja olikin kuivakka ja sen alle oli jäänyt jauhoja! Päätimme silloin, että toiste emme pitsaa syö, vaikka saisimme ilmaiseksi. Jälkeen päin olemme nauraneet jutulle makeasti ja pitsakin on hyvin kelvannut!
Lenkillä
Raskaana ollessani en jaksanut käydä lenkeillä tai harrastaa muutenkaan liikuntaa. Otinpa sitten kauppareissuista aina kaiken irti ja lähdin aina ”lenkkeilemään” Prismaan, eli hyvällä sykkeellä työntelin kärryjä ympäri kauppaa ja samalla sain hyvin päivän liikunnat, Seppälän Prisma kun on niin iso.
Uusi kuntoilumuoto
Kävimme Prismassa lapsesta asti heti kun se avattiin Seppälään. En silloin ymmärtänyt sitä, minkä nyt tiedän, että se oli Suomen ensimmäinen Prisma. Vanhempani ovat yli 80-vuotiaita. He käyvät edelleen säännöllisesti Seppälän Prismassa. Olivat kovin tyytyväisiä remonttiin ja siihen kuinka pääsevät nyt katetulle inva-paikalle ajamaan sujuvasti ja siitä hissillä ylös. Äitini oli kovin tyytyväinen, kun kysyttiin hänenkin mielipidettä uudistuksia mietittäessä. Kehui mm. kuinka nyt on keskellä myymälää WC. Kerran Kokkolassa ollessaan hän oikein hauskasti vertaili, että tämä teidän Prisma on vähän enemmän pitkulainen ja meidän Prisma on enemmän neliön muotoinen. (Tai saattoi olla toisin päin.) Ja sitten kertoi, kuinka on lanseerattu uusi kuntoilumuoto, kauppakeskuskävely. On tasaista, ei ole liukasta ja on välillä penkkejä, joille voi käydä istumaan. Äitini ei paljon muutoin kävelyllä käy, mutta Seppälän Prismassa hän jaksaa näppäillä rollaattorin kanssa pitkän aikaa ympäri ämpäri. Ja sitten käyvät Buffassa syömässä.
Olemme keränneet asiakkaidemme muistoja Seppälän Prismasta, ne ovat naurattaneet, ilahduttaneet ja hämmästyttäneet – monenlaista mahtuu 50-vuotiaan kaupan ja sen asiakkaiden arkeen. Yksi näistä mielenkiintoisista tarinoista alla.
”Ensimmäinen muistoni Seppälän Prismaan liittyy jo ennen sen avajaisia, äitini oli nimittäin saanut töitä uuden Prisman jalkineosaston hoitajana. Kerran kun olimme häntä hakemassa töistä, pääsimme Prismaan sisälle. Huomasin, että Prisman ulkopuolella oli lähialueen asukkaita mukaan lukien joitakin koulukavereitanikin katsomassa ikkunoista sisälle ja ihmettelemästä uutta markettia. Minun oli tietysti polleaa kävellä siellä sisällä silloin.
Myöhemmin sitten 1970-luvulla olin 14–18 -vuotiaana kesäisin ja talviviikonloppuinakin keräämässä kärryjä ja ottamassa vastaan tyhjiä pulloja – ”ammattikunta”, jota ei ole enää olemassa. Pullopalautuksessa asiakkaat laittoivat pullot koreihin ja ilmoittivat meillä määrät, jonka jälkeen annoimme heille vastavan määrän Prisman seteleitä, kolikot olivat oikeita. Järjestely oli selvästi nopeampi, kuin nykyiset automaatit: ensinnäkin useampi ihminen pystyi latomaan pulloja samaan aikaan ja koreihin latominen oli nopeampaa kuin pulloautomaattiin. Meillä oli käytössä sellainen kassakone, johon lyötiin vain lopullinen annettava rahamäärä. Laskemista varten meillä oli yksi A4-kokonen käsin kirjoitettu pahvilappu, josta näki summat isoista ja pienistä pulloista sekä koreista pulloineen. Yhteen laskemista varten oli käytössä taskulaskin.
Muista kollegoista en ole varma, mutta ainakin minä ja veljeni opittiin laskemaan hinnat päässä samalla, kun asiakas luetteli määrät ja löimme suoraan oikean summan koneeseen. Joskus joku asiakas halusi tarkistaa yhteenlaskun ja pyysi hinnat eriteltyinä, mutta aina ne summat olivat oikein.
Työnkuvaan kuului myös kaikki erikseen annettavat tehtävät. Silloin ostokset maksettiin luonnollisesti käteisenä ja kassojen takana oli koppi, johon kassatoimihenkilöt siirsivät rahat työvuoron jälkeen. Siitä ne sitten vietiin lippaissa vieressä olevaan pankin tallelokeroon. Meistä aina yksi 15-vuotias lähti naispuolisen henkilön turvamieheksi, jottei hänen tarvinnut viedä lippaita yksin – se riitti turvajärjestelyksi siihen aikaan.
Tuolloin Prisma meni lauantaisin klo 13 kiinni. Vaikka ovien sulkeminen ei ollut meidän vastuullamme, välillä me 15-vuotiaat saimme olla estämässä, usein miten nuoria miesasiakkaita, jotka pyrkivät joskus puoliväkisinkin viikonloppuostoksia tekemään. Työaikamme päättyi kello 13, joten se oli hyvä motivaatio estää aikuisia tulemasta enää sisään, vaikka kovin mieleistä se ei ollut. Siitä alkaen olen pitänyt huolen, että itse menen kauppaan aina niin aikaisin, että ehdin sieltä ennen liikkeen sulkemista ulos.
Prismassa oli tuohon aikaan myös pajatsoja – aluksi vain 50 pennin ja myöhemmin markan. Aina ohi kävellessä tarkistettiin, että oliko pajatson sivulokeroon jäänyt kolikko – ja aina silloin tällöin oli. Markan pajatsoista seurasin, milloin ressut olivat täynnä. Eturessun opin tyhjentämään muutamalla markalla siten, että aina siitä voitolle jäi. Joskus myös kävi niin, että vaikka ressu olisi pitänyt tyhjentyä, viimeinen markka olikin jäänyt pinon päälle. Silloin riitti lyönti pajatson kylkeen, ylin markka tipahti oikeaan lokeroon ja ressu tyhjeni.
Työn ohessa tuli joskus otettua myös kilpailuja, kuten kuka tekee korkeimman tornin tyhjistä juomakoreista, tai kuka tuo pisimmän jonon kärryjä kerralla sisälle. Niitä joutui työntämään lievään ylämäkeen ja jo pitkän jonon hallintakin oli vaikeata. Kaiken kaikkiaan Prismassa oli kivaa olla töissä – monia tuttuja jäi ja vieläkin muistan ne henkilöt, jotka olivat saman ajan vakituisesti siellä töissä.
Myöhemmin aloin hyppäämään laskuvarjolla ja sain Prismasta mainoksen varjooni, se helpotti huomattavasti hankintakuluja. Tuli sinne Prisman pihaan kerran hypättyäkin laskuvarjolla, muutaman muun Jyväskylän laskuvarjokerhon hyppääjän kanssa. Siitä on jäänyt kuva S-ryhmän arkistoihin ja kuvaa käytettiin yhtenä vuonna julkaistussa seinäkalenterissa.”
Öljyä rattaisiin
”Muutimme lähialueelle vuonna 2015 ja siitä saakka olemme olleet Seppälän Prisman asiakkaana. Kun vaimoni menee kauppaan asioimaan, minä jään useasti autoon lukemaan sanomalehteä joksikin aikaa. Hän tutkii tarkkaan ostamiansa tuotteita ja siinä ostoksia tehdessä menee useita tunteja. Kerran olimme jälleen pysäköineet automme pysäköintihallin nosto-oven lähelle ja selailin aamunlehteä autossa, samalla seuraten, kun autoja virtasi jatkuvasti halliin sisään. Korvani erottivat kuitenkin jotain outoa nosto-oven käytöksestä. Se vingahti äänekkäästi yläosaan pysähtyessään, niinpä otin autoni takakontista CRC-suihkepullon ja kävin oven luona suihkauttamassa rattaaseen pienen suihkeen öljyä, ja ovi kulki jälleen lähes äänettömästi. Lukasin lehteni loppuun ja menin ostoksille vaimoni seuraksi.”Hyppykeppimies ja vesipaplarit
”Olin 1974 myyjänä Seppälän Prisman kioskissa, jossa rahastettiin myös bensan myynti. Se oli ensimmäinen työpaikkani ja siitä on hienot muistot. Prisman 1-vuotissyntymäpäivillä oli esiintyjinä Jukka Kuoppamäki ja hänen veljensä hyppykeppimies Mikko Kuoppamäki. Kaikilla myyjillä oli essut, joissa komeili painatus 1-vuotias. Tuote-esittelyjä oli paljon, oli myös vesipaplareiden esittely, joilla sai kiharat muutamassa minuutissa. Olin siinä mallina ja ostin itsellenikin sellaiset. Olen käyttänyt niitä vieläkin, vaikka jäljellä on enää neljä kymmenestä, mutta ei ole enää paljoa tukkaakaan. Hienot muistot hienosta työpaikasta ja -yhteisöstä.”Viimeinen kauppareissu
”Isäni oli Prisman vakioasiakas ja kun hän tiesi siirtyvänsä ajasta ikuisuuteen, niin hän pyysi, että käyttäisin hänet vielä Prismassa. Isäni kiitti useita myyjiä ja sanoi muutaman sanan. Myyjät olivat vähän hämmentyneitä, koska eivät tietenkään ymmärtäneet miksi isäni näin teki, eivätkä tienneet sen olevan hänen viimeinen kaupassakäyntinsä. Itse kuljin kyyneleet silmissä, koska tiesin isäni tilanteen. Muistan alueen pikkutytöstä saakka. Joskus vuosina 1963–1965 siinä oli ainoa tie, josta kulkea Laukaantielle ja silloisen Seppälänkankaan hautausmaalle. Vielä siihen aikaan matkalla oli muun muassa navetta ja asema. Silloin kuljettiin jalkaisin ja se oli alle kouluikäiselle pitkä matka kulkea.”Epäilyksen siemen
”Muistan hyvin, kun olimme jo edesmenneen appiukkoni kanssa Prisman avajaisissa. Keräsimme ostoksia kärryihin ja se oli meistä hienoa hommaa. Kassalta ostettiin tulipunainen muovikassi, joka oli sekin hieno harvinaisuus. Muistan vielä, kuinka ihmiset kävivät keskustelua siitä, että mitä järkeä on avata noin iso liike kauaksi keskustasta keskelle peltoa, ja että varmaan ei pysy kauan pystyssä ja tulee isot tappiot osuuskaupalle. Tässä taas kerran nähtiin, kuinka oikeaan osunut päätös oli rakentaa kauppa juuri tälle paikalle.”Se toinen Seppälä
”Muutin maaseudulta Jyväskylän yliopistoon opiskelemaan 1980-luvun alussa, olin tottunut käymään keskustan kaupoissa ja putiikeissa. Asuin Tourujoen varressa ja tein ostokseni aina kotimatkalla. Myöhemmin kuulin, että jossakin Seppälässä on iso tavaratalo, josta saa ostaa kaikenlaista tarpeellista ja tarpeetontakin. Minä polkaisin Seppälään ja etsin tätä ihmettä sieltä, mutta en löytänyt. Kysyin myyjältä missä se Prisma oikein on? Hän katsoi minua hetken hölmistyneenä ja alkoi sitten nauramaan. Ihmettelin, että mikä häntä naurattaa ja hän selitti, että Seppälä on kaupunginosa, jossa sijaitsee Keskimaan Prisma. Se ei siis sijainnutkaan hänen työpaikallaan. Kyseessä oli nimittäin siihen aikaan melko suosittu Seppälän vaatekauppaketju! Nykyisin kun olen muuttanut pysyvästi Jyväskylään, on Seppälän Prisma meidän lähikauppamme.”Kenen äiti?
”Äitini tuli Seppälän Prismaan töihin vuonna 1973. Kemikaliotuotteet, kukat, makeiset, tupakat ja lehdet myytiin siinä ns. kioskityyppisessä pisteessä. Kioskissa oli töissä monta naista. Koulun jälkeen soitin äidille töihin ja puhelut yhdistettiin keskuksen kautta eri osastoille. Kun kysyin, että saanko äitiä puhelimeen, oli vastaus: ketähän äitiä haluat puhelimeen? No, kyllä se jäi mieleen, että nimellä pitää ainakin kysyä. Kiva pikku muisto.”Uunolta paloi mankka
”Prisma oli vaimoni työpaikan vieressä, ostosten teko oli siitä vaivatonta. Iso oli kauppa ja edulliset hinnat. Muistan erilaisia lauluesityksiä suosituilta esiintyjiltä, mieleeni on jäänyt yksi hauska tapahtuma, kun pieni poika toivoi Katri Helenalta laulua ”Uunolta paloi mankka*”, meinasi laulajalta mennä kyseinen laulu nauruksi.”
*Una Paloma Blanca.
Riihimäen lasia
”Olin 11-vuotias vuonna 1981, kun äitini kanssa Prismassa käydessäni täytin arvontalapun. Kyseessä oli Riihimäen lasin 300 juhlavuoden arvonta. Yhtenä päivänä tulin koulusta kotiin ja äitini sanoi, että Prismasta oli soitettu ja olin kuulema jonkun astian/lasin rikkonut ja minun pitäisi heti mennä itse asia selvittämään. No minä sitten pyörällä Lohikoskelta pitkin Kyyhkysenmäentietä kohti Prismaa sydän hakaten polkemaan. En kyllä ole mitään rikkonut -ajatus päässä hakaten. No perillä selvisi, että olin voittanut arvonnassa Riihimäen lasin juhlavuoden lautasen, vieläpä ison sellaisen. Tuo lasilautanen on edelleen minulla, alkuperäispakkauksessa, ja käytössä aina juhlissa, kun tarvitaan täytekakulle isoa alustaa. Niin ja eihän se minun sanavarastossani Prisma ollut, vaan Risma ja siitä kyllä kuulin kavereilta aina yläasteelle saakka, jopa pidempäänkin. Liekö tuosta alkaen olen ollut suomalaisen lasin ja astioiden keräilijäkin.”Laatikollinen appelsiinejä
”Olin 7-vuotias, kun Prisma avattiin lähelle kotiani. Kaupan koko ihmetytti, koska siihen aikaan kaupat olivat vain pieniä yksityisiä tai E- tai K-ryhmän kauppoja. Keskustassa oli muun muassa Tyynelä, mutta Prisma oli kerrassaan ihmeellinen ja poikkeuksellinen. Kerran voitin arvonnassa puulaatikollisen appelsiineja ja se oli suuri ilon hetki pienelle tytölle! Noudin sen isäni kanssa. Aika oli erilainen kuin nyt, mutta Prisma on edelleenkin lähes samalla paikalla. Siitä asti olenkin käynyt Prismassa ja käyn edelleenkin.”Herkullinen joulu
”Vuonna 1981 Seppälän Prismassa oli ennen joulua kilpailu, johon myös minä osallistuin täyttämällä arvontakupongin. Kyllä oli yllätys, kun minulle tuli puhelu, jossa ilmoitettiin, että olin voittanut 500 markan arvoisen osto-oikeuden Prismaan. Se oli pääpalkinto. Muistan vieläkin hetken, kun henkilö ilmoitti voitosta puhelimessa, kysyin että ai minäkö? Silloin kyllä vietettiin herkullinen joulu.”
Prismamme täyttää tänä vuonna 50 vuotta! Juhlavuoden kunniaksi olemme keränneet asiakkaidemme Prismaan liittyviä muistoja. Alla muun muassa asiakkaamme muisto vuodelta 1982, kun hän haki ralliautolla Prisman limppua Ruotsin kuninkaalle. Liittyypä moneen muistoon muutenkin autot ja autoilu vahvasti.
”Jyväskylän Suurajot järjestettiin 32:n kerran vuonna 1982. Tuolloin rallin kunniavieraana oli Ruotsin kuningas Kaarle XVI Kustaa. Olin tuolloin 20-vuotiaana vapaaehtoisena ”yleismiehenä” rallin kilpailukeskuksessa Laajavuoressa. Kilpailun johtajana toiminut Veikko Partanen sanoi minulle, että käy hakemassa kuninkaalle ”Prisma limppu”, joka oli siihen aikaan nimestään tunnettu isohko ruislimppu. No minähän ajoin rallin huoltoautolla hirveässä ralliruuhkassa Laajavuoresta Seppälän Prismaan ja takaisin. Itse en limppua päässyt ojentamaan, mutta mieleeni tapaus jäi ikuisesti…tai ainakin vielä näin kuusikymppisenä sen muistan hyvin.”
”Olin muuttanut Tampereelta Jyväskylään 1973. Jyväskylässä kohuttiin ja oltiin innokkaita Suomen ensimmäisestä amerikkalaistyylisestä automarketista nimeltään Prisma. Siskoni ja hänen miehensä olivat innokkaita ja ylpeitä kaupungin uudesta nykyaikaisesta automarketista. No ei aikaakaan, kun sain kutsun tulla mukaan tutustumaan ja ostoksille Seppälän Prismaan. Matkaan lähdettiin tietysti autolla. Mini Cooper eli tuttavallisesti koirankoppi oli lastattu viidellä ostosmatkailijalla. Ahdasta oli mutta matka ja päämäärä olivat lieventämässä auton ahtautta. Minulle jäi ostoksista mieleen kahvipaketit ja appelsiinimehut. Nämä samat perusostokset olivat kaikilla pakattuina muovikasseihin. Rahaa oli niukasti käytössä, joten heräteostoksia ei siihen aikaan tehty tai suosittu. Matka Mini Cooperilla taittui iloisissa merkeissä mennen ja tullen, olihan alla voittoisa ralliauto – Timo Mäkisen tunnettu koirankoppi.”
”Oli vuosi 1979. Olin kahdeksanvuotias poika Harjun kupeesta. Olin juuri saanut hyvästä todistuksesta pienelle pojalle ison summan rahaa. Rahat halusin sijoittaa Minigolf-peliin, jota ei saanut Sokokselta. Sokokselta kuitenkin osattiin neuvoa, että Seppälän Prismassa sellainen peli olisi. Siispä sinne sitten. En ollut aiemmin kulkenut yksin linja-autolla, joten kokemus oli aivan uusi. Kauppakadun pysäkiltä linja-autoon numero yhdeksän ja kohti Seppälää. Pääsin onnellisesti perille ja sain himoitun peli. Peli oli melko suurikokoinen pituudeltaan ja leveydeltään paketti oli lähes itseni kokoinen. Tämän paketin kanssa suuntasin kohti bussipysäkkiä. Rahaa ei vaan ollut jäänyt niin paljoa, että olisin saanut maksettua matkan, joten bussikuski päästi minut ilmaiseksi kyytiin. Sääli kai pientä poikaa isoine kantamuksineen. Pääsin onnellisesti takaisin kaupunkiin ja sain pelin kotiin. Peli oli minulla tallella vielä, kun muutin ensimmäiseen omaan asuntoon. Muistan vieläkin sen matkan, kuin eilisen päivän.”
”Vuonna 1975 käytiin Prismassa äidin kanssa ostamassa minulle uusi leikkiauto, olin tuolloin viisivuotias. Rakensin autosta neppiauton, se oli hyvä auto ja sillä tuli voitettua monta kilpailua kotitalon hiekkalaatikolla.”
”Muutimme lähialueelle vuonna 2015 ja siitä saakka olemme olleet Seppälän Prisman asiakkaana. Kun vaimoni menee kauppaan asioimaan, minä jään useasti autoon lukemaan sanomalehteä joksikin aikaa. Hän tutkii tarkkaan ostamiansa tuotteita ja siinä ostoksia tehdessä menee useita tunteja. Kerran olimme jälleen pysäköineet automme pysäköintihallin nosto-oven lähelle ja selailin aamunlehteä autossa, samalla seuraten, kun autoja virtasi jatkuvasti halliin sisään. Korvani erottivat kuitenkin jotain nosto-oven käytöksestä. Se vingahti äänekkäästi yläosaan pysähtyessään, niinpä otin autoni takakontista CRC-suihkepullon ja kävin oven luona suihkauttamassa rattaaseen pienen suihkeen, joka oli voitelun tarpeessa ja ovi kulki jälleen lähes äänettömästi. Lukasin lehteni loppuun ja menin ostoksille vaimoni seuraksi.”
”Oma muistoni menee 90-luvulle, tarkkaa vuotta en muista. Tulin käymään kaupassa ja ajoin autoni ruutuun. Yhtäkkiä kuskin ikkunaan koputettiin ja ihmettelin että mikäs ukko tämä on? Hän esitti kysymyksen ”Myytkö autosi?” Hetken aikaa olin ihmeissäni ja saatuani häneltä sellaisen lapun tajusin, että hän olisi halunnut ostaa Ladani minulta samoin tein. Valitettavasti kauppaa ei tullut ja ajelin itse autolla vielä pitkän tovin.”
Juhlavuotemme aikana jaamme sivuillamme ja somessamme asiakkaidemme meille jättämiä muistoja. Monien muistoihin liittyy kauppareissulta ostettu jäätelö, joten milläpä muullakaan olisi parempi näin kesällä muistojen jakamista aloittaa.
”Kävin yhteiskoulua Äänekoskella 70-luvulla. Vuosi oli ehkä 1975, kun olin nuori, teini ja kapinallinen. Eräänä syksyisenä päivänä päätimme kaverini Sirkun kanssa, että on liian upea päivä mennä koulunpenkille. Päädyimme liftaamaan Jyväskylään, peukalolla pääsi tuohon aikaan hyvin matkaamaan. Matkalla tyhjensimme Nelostien varrella olleen kotimme säästöpossut. Kolikot kukkaroissa päädyimme Seppälään, uuteen maailmaan maalaistytöille. Prisman logo houkutti. Haimme jäätelöt ja suklaapatukat. Näin tutustuin Prismaan, joka on ollut hankintojeni turva niin pienissä kuin isommissakin asioissa, jo lähes 50 vuotta. Tarina ei päätynyt sen kummemmin hunningolle. Se päivä jäi mieleen ja palasimme huomenissa kiltisti kouluun.”
”Pieninä olimme useasti mummolassa hoidossa veljeni kanssa. Hoitoreissujen kohokohta oli, kun lähdettiin Prismaan ruokaostoksille mummon ja papan kanssa ja saatiin veljeni kanssa valita kauppareissulta jäätelöt itsellemme.”
”Sain elämäni ensimmäisen jäätelötuutin 70-luvun alussa Prismasta. Muuta muistikuvaa ei ole, kuin että oli hirmuisen iso kauppa. Olin n. 10-vuotias.”
”Muistan kun tulin pikkutyttönä mummun ja papan kanssa isoon kaupunkiin maalta. Oli juhlavia tapahtumia ja jännitti niin iso kaupunki ja se iso hieno kauppa, jota tavarataloksi sanottiin. Saatiin aina serkkutytön kanssa valita jäätelöt, jotka syötiin ennen kotiinlähtöä Prisman pihassa. Reilu 45 vuotta myöhemmin tuon oman poikani samaan Prismaan valitsemaan jäätelöä. Vaikka vuodet ovat vierineet, maailma muuttunut ja jäätelöä on nyt valitsemassa poikani, muistan edelleen joka kerta sen hetken, kun oman jäätelön valitsin.”
”Olen tykännyt käydä Seppälän Prismassa useiden vuosien ajan, kaupasta löytyy paljon niin arkeen kuin juhlaankin. Olen järjestänyt muun muassa oikein mukavat jätskikioski-synttärit ja monet Halloween-juhlat Prisman laajaa valikoimaa hyödyntäen.”
”Muistan kun äitini vei meitä Jyväskylään lapsena ja kävimme isossa kaupassa, jossa oli kaikkea mitä ikinä tarvitsi ja unelmoi! Syötiin aina jäätelöt retken päätteeksi, oi että!”
”Kun tulimme maalta Jyväskylään mummolaan, menimme aina Seppälän Prismaan kauppaan ja saimme valita isosta valikoimasta aina karkkimme ja jäätelöt. Maalaistytölle jäi mieleen iso kauppakeskus kyläkaupan sijaan. Jätskit nautittiin aina Prisman aurinkoisella pihalla. Nämä ovat parhaita muistoja Jyväskylän mummosta.”
Jätä oma tarinasi heinäkuun loppuun mennessä tästä. Arvomme elokuussa kaikkien tarinoidensa jättäneiden kesken 50 kpl 50 € lahjakortteja.