Tulin Prisma Seppälään kenttäkoulutukseen kesällä 1991 S-ryhmän S-Trainee-valmennuksen kautta. S-Trainee on ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneille tai pian valmistuville suunniteltu valmennusohjelma, joka kasvattaa tulevaisuuden kykyjä S-ryhmän johtopaikoille ja vaativiin asiantuntijatehtäviin. Olin iloinen, että pääsin mukaan valmennukseen ja kenttäkoulutukseen juuri Prisma Seppälään.

Kenttäkoulutuksen tavoitteena oli tutustua laajasti S-ryhmän eri tehtäviin. Työskentelin muun muassa Prisman kesäpihalla, talous- ja käyttötavaraosastolla, tein varastohommia, siivoilin ja ajelin trukilla. Myymäläpinnan lisäksi pääsin konttorille oppimaan talouspuolta. Siihen aikaan suunniteltiin myös Prisman isoa laajennusta, se oli todella mielenkiintoinen projekti. Kauppaa ei suljettu missään vaiheessa uudistusta, esimerkiksi lattioita uusittiin yöllä ja kalusteita vaihdettiin sunnuntaisin. Tuohon aikaan myös kaupan tekniikka koki mittavan uudistuksen. Ennen uudistusta Prisman neuvonnassa oli kassojen keskuskone, johon kaikki kassat olivat kytkettyinä. Kone oli omassa huoneessaan, vesivaippajäähdytys ympärillään. Huoneen lämpötila saattoi nousta jopa 40 asteeseen.

Seppälän Prisman silloinen johtaja Veijo Karhula otti minut todella hyvin vastaan. Kiersimme Veijon kanssa Suomessa tutustumassa eri liiketoimintoihin, mietimme niiden liikeideoita ja mitä myymälässä tarkoittaa strategia, kuinka asiakas pidetään keskiössä ja pohdimme muun muassa millä kaikilla eri tavoilla voidaan tehdä hyvää liiketoimintaa. Veijon johtamista sekä hänen kykyään hahmottaa strategioita ja pohdiskella oli hieno seurata, en olisi voinut parempaan oppiin päästä. Hän oli aina kiinnostunut mielipiteistäni ja ajatuksistani, se oli tärkeää nuorelle miehelle.

Seppälän Prisma oli lähtöruutu omalle työuralleni. Opin hyvän asiakaspalvelun, yhteishengen ja sen että ihmisillä pitää olla hyvä olla töissä. Saatuja johtamisen ja liiketoiminnan oppeja kannan mukanani edelleen.

Kuva: Soila Homanen

Prisma Seppälässä yhteisöllisyys oli ihanaa! Olen aina kokenut vähän ulkopuolisuutta, mutta Prismassa minut otettiin heti osaksi yhteisöä. Työskentelin kassaosastolla ja pidin erityisesti aamuvuoroista. Vanhuksien kanssa oli ihana jutella, heillä oli aikaa ja kuulin paljon mieleenpainuvia tarinoita. Vuosien varrella opin asiakkailta ja työyhteisöltä paljon ihmisistä sekä ihmisyydestä.

Uskon, että se miten asiakkaat pienessä hetkessä kohdataan ja otetaan vastaan, voi pelastaa monen päivän. Joillekin vanhuksille aamun kassavuorolaisen kohtaaminen saattoi olla ainut jutteluhetki koko päivän aikana. Kaupassa työskentely on arvokasta työtä, jota pitäisi mielestäni arvostaa enemmän.

Kassalla työskennellessäni pääsin kohtaamaan ihmisyyden kaikki puolet. Koskaan ei voi tietää mitä toisella on meneillään, joten avointa mieltä ja ymmärrystä tarvittiin. Näitä oppeja kannan mukanani edelleen.

Raskaana ollessani käytin töissä farkkuhaalaria. Kerran huomasin tauolle mennessäni, että haalarini oli ratkennut takapuolesta. Kukaan ei silti pilkannut. Hauskojen ja lämpimien muistojen lisäksi Prisma Seppälästä matkaani jäi ystäviä niin asiakkaista, kuin työkavereista.

Parhaat muistoni liittyvät työyhteisöön, jossa oli rento ja välittävä ilmapiiri. Prisma Seppälä on iso yksikkö, joka on täynnä ihmisiä eri elämäntilanteilla, oli mukava työskennellä erilaisten persoonien kanssa.

Työskentelin alkuun kassaosastolla ja siitä siirryin kesäisin kesäpihalle ja talvisin kodintekniikka- ja elektroniikkapuolelle. Yhden joulun olin pakkaamassa joulukukkia. Tykkäsin kaikista työtehtävistäni kovasti ja niiltä ajoilta on jäänyt paljon tuttuja ja ystäviä.

Työ opetti minulle rauhallisuutta. Kesäpihalla trukkia ajaessani kaadoin kerran lavallisen multaa asfalttiin. Opin, että ei kannata yrittää kiirehtiä, vaan tehdä rauhassa. Kun tekee harkiten, laatu on parempaa.

Kaupanalalla työskennellessäni opin sosiaalisuutta ja erilaisten ihmisten kohtaamista, erilaisine tarpeineen ja toiveineen. Näistä opeista on hyötyä vielä tänäkin päivänä.